Pidättekö Brahmsista..

Paule tarkasteli peilistä kasvojaan ja tutki yksityiskohtaisesti kulumisen merkkejä, joita niihin oli kerääntynyt kolmenakymmenenäyhdeksänä vuotena, hän ei ollut kiihottunut eikä katkera, niin kuin naiset tavallisesti tällaisissa tapauksissa ovat, hän katseli niitä rauhallisesti, tuskin kiinnostuneena. Ikään kuin se lämmin iho, jota hän etusormillaan pingotti korostaakseen jotakin ryppyä, tuodakseen esiin jonkin varjon, olisi ollut jonkun toisen, kauneudestaan kiihkeästi huolestuneen Paulen, jonka oli vaikea siirtyä nuorten naisten joukosta nuorekkaiden naisten joukkoon: naisen, jota hän tuskin tunsi. Hän oli istunut peilin ääreen tappaakseen aikaa ja – ajatus sai hänet hymyilemään – juuri aika kulutti häntä pienellä tulella, hitaasti ja iskien siihen ulkonaiseen, josta Paule tiesi, että sitä oli rakastettu.