Sokaiseva pimeys

Aziz Binebine osallistui heinäkuussa 1971 tietämättään Hassan II vastaan suunniteltuun vallankaappaukseen. Hänet lähetettiin 57 nuoren sotilaan kanssa Tazmamartin maanalaisiin vankityrmiin kidutuksen, tautien, kylmyyden, rottien ja nälän armoille. Vapautus koitti kahdenkymmenen vuoden päästä. Aziz Binebine oli yksi harvoista, jotka selvisivät epäinhimillisestä piinasta hengissä. Hän on kertonut kokemuksistaan Tahar Ben Jellounille, joka on tehnyt hänen kertomuksensa pohjalta vaikuttavan romaanin.

Romaanin kertoja oli vankityrmässä jonka kahdestakymmenestäkolmesta vangista kolme selviytyi hengissä: kertoja oli yksi heistä. Hän pääsi kahdenkymmenen vuoden vankeuden jälkeen tyrmästään 15 senttiä lyhempänä, rintakehä epämuodostuneena, selkäranka kasassa ja lanneranka murtuneena -- mutta mieli vapaana ja vahvana.

Tahar Ben Jelloun kertoo, kuinka painajaismaisissa oloissa elävä miesjoukko pysytteli järjissään. Yksi huolehti ajanlaskusta, toinen imi skorpioninmyrkyt ja kolmas kertoi tarinoita. He pakottautuivat unohtamaan menneisyytensä, sillä ilman sitä karun nykyhetken kestäminen oli helpompaa. He kieltäytyivät tuntemasta vihaa ja kostonhalua. Rukous ja Koraanin säkeiden lausuminen valoi miehiin uskoa ja toivoa, ja auttoi heitä kestämään jokapäiväisen painajaisen.

Tahar Ben Jelloun kuvaa mieletöntä vihaa ja julmuutta, mutta laulaa samalla ylistyslaulun ihmisen hengen ja älyn voimalle. Samalla hän tulee kuvanneeksi kuinka yksi ja sama uskonto voi yllyttää ihmistä niin äärimmäiseen julmuuteen kuin harvinaiseen hengen lentoon ja viisauteen.
(Gummerus)