Isä-kulta

Äiti, solakka kuin hollanninsilli, meni isä-kullan luo, joka oli paksu ja pyöreä kuin koppiainen. Avatessaan isä-kullan huoneen oven hän yskähti varoittavasti. Tällöin isä-kullan polvilta pyrähti sisäkkö ja pujahti kiireesti verhon taa; äiti ei kiinnittänyt siihen minkäänlaista huomiota, sillä hän oli jo ennättänyt tottua isä-kullan pieniin heikkouksiin ja suhtautui niihin viisaan, sivistynyttä miestään ymmärtävän vaimon tavoin.
- Ukko-kulta, sanoi hän istuutuen vuorostaan puolisonsa polville, tulin luokseni saadakseni neuvotella.