Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.
Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Lumpeen kylässä

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Tamperelaiskirjailijan uusinta polvea edustava Jaakko Syrjä kertoo esikoisromaanissaan hämäläiseen kyläympäristöön sijoitetun rakkaustarinan.
Nuori, terävä-älyinen kaupanhoitaja ja herkkä, uskonnollinen talontytär kokevat kotikylässään kauniin ja lyhyen mutta syvän ensirakkautensa, jonka ratkaisuvaiheet liittyvät kylän piirissä sattuviin tapahtumiin. Erilaisista yhteiskunnallisista oloista lähteneet nuoret joutuvat katsomuksellisten eroavaisuuksien takia ristiriitoihin, joita kirjailija kuvaa harvinaisella taiteellisella ja psykologisella tarkkanäköisyydellä.
Päähenkilöiden ohella teoksessa esiintyy eräitä riemukkaasti nähtyjä ihmistyyppejä: pientilallinen Vihtori Lammin samalla sekä huvittava että traaginen hahmo, lahkolaissaarnaaja, kesät kyliä kiertävä kunnanhoidokki ja monia muita. Mutta vaikka kertomuksen piiriin tällä tavoin kohoaakin kokonainen kyläyhteisö, romaani säilyttää silti rakenteellisen kiinteyden ja rakkaustarina keskeisen asemansa. Osuvat havainnot ja taidokas, kansankielinen rikastuttama sanonta kuuluvat niin ikään tämän kypsän esikoisromaanin ansioihin.
(takakansiteksti)
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Lännestä tulee tie – kaupungista ja oman pitäjän kirkolta. Idästä tulee sama tie ja menee kirkolle ja kaupunkiin. Tie tulee ja menee, vie ja tuo kuvastaen ihmistä, jonka toiveiden suuntaa ja vauhtia se näin myötäilee.
Tie tulee syöksyen, pölyisenä ja leveänä, soranruskeana ja sileänä, ja sen harkituissa loivissa kaarteissa on uudenaikaista vauhtia. Maastonsa pienempiä ja suurempiakaan muotoja kunnioittamatta se etenee vain nimelleen ja tarkoitukselleen uskollisena – nimelleen joka on valtatie, ja tarkoitukselleen, joka tien lakattua kunnioittamasta allansa olevaa kamaraa, on ollut vain nopeus. Sen kulku on päättäväisen tunteetonta. Kuin vauhtiansa kokeillen se sietää vielä jonkin loivan nousun, varsinkin jos ala mäki antaa siihen yllyttävän osuutensa. Mutta jos kukkula on suurempi se ei kiipeä eikä kierrä, ja silloin on harjulle helpompaa, jos se on hiekkaa ja helposti myötää. Tie kulkee pitkin hämäläisseudun sisäjärven etelärantaa. Nykyisellään se vain noudattaa sitä tehostetun suurpiiteisesti, vanhan matkakumppaninsa kanssa seurustelematta, sitä edes tunnustamatta. Kuin itsenäisyytensä osoittaen se toisinaan kaarrahtaa kauemmaksi. Toisinaan se taas kuin uhmaten sivuaa järven ulostyöntyvää lahtea, pyyhkäisee kaidepuillaan pölyisiä kaisloja kuin osoittaen, että voisi aivan hyvin mennä vaikkapa yli koko järven, jos se vain sopisi suunnitelmiin. Rannan raja oikuttelee, mutta siihen ei voi suostua kiireestään tietoinen väylä, jonka on jatkettava vielä suoraan siitäkin missä kaislikkovana jo kääntyy piirtämään itärantaa sieltä piankin pohjoisrantaan yhtyäkseen. Ne ovat pieniä tuollaiset järvet. Tien on viivana luotava suuremmaksi suunniteltu kuvio, jolla järjelle alistettuna on jatkuva tarkoitus. Tuota tarkoitusta se rientää täyttämään.

---

Tyttö oli hiukan ihmeissään siitä, ettei toinen lukenutkaan runoja. Jotenkin hän oli pitänyt sitä luonnollisena asiana. Tyttö muisteli – Ei hän tiennyt minkä takia – jotenkin vain... Hän oli vähän sen näköinen. Ja olihan kaupanhoitaja tullut parikin kertaa lainakirjaston ovella häntä vastaan, ja... kerran tansseissa hän oli huomannut tämän istuvan väliajalla niin ajatuksissaan... Samassa hän huomasi ajatustensa lapsellisuuden. Hassuko hän oli?
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
251
Kustantaja