Lahjakas Anu Lovack

Helsinkiläisen lähiökapakan vakioasiakkaiden sisäpiirissä kuhisee. Aulis, Aaron, Soili, Marianne ja Robert ovat juoneet rankasti yhdessä yli kaksikymmentä vuotta. Porukka on tiivis vihassa ja rakkaudessa - ja erityisesti rakkaudessa Anu Lovackiin. Anu Lovack on samannimisen kuvankauniin äitinsä kaunis juuri 18 vuotta täyttänyt tytär. Äiti Lovack on eräänä kylmänä talviyönä kymmenisen vuotta sitten lyhistynyt R-kioskin eteen kuolleena ja siitä lähtien pikku Anu Lovack on ollut juoppoporukan silmäterä ja kullanmuru. Jos osasi aikoinaan Anu Lovack vanhempi kietoa ihmisiä pikkusormensa ympäri, sen taidon on perinyt myös tytär. Lankku-baarissa istuva kaveriporukka on pyörällä päästään, sillä "pikku" Anu lähettelee Berliinin matkaltaan postikortteja yhdelle jos toisellekin "perheensä" jäsenelle rahapyynnön kera. Eikä siinä vielä kaikki, kortit on osoitettu "isälle", ja yllättäen kaikki porukan miehet tuntevat piston sydämessään ja kaipuun, joka viiltää hulluuteen asti. Suomi-viina ja kankkuskalja antavat myötätuulta lennokkaille ajatuksille ja ideoille saada Anu Lovack pois Berliinistä takaisin kotiin ja aloittamaan akateemiset opinnot. Lahjakkaan Anu Lovackin potentiaalia ei saa saa heittää hukkaan, vaikka loppupeleissä tuo lahjakkuus viittaisi vain oveluuteen ja oman elämänsä hukanneiden ihmisparkojen hyväksikäyttöön. Kirjan kuvaus syrjäytyneistä ihmisistä, jotka syystä tai toisesta ovat tipahtaneet työelämästä ja yhteiskunnan tehokkaasta oravanpyörästä on hyvin elävä, ja paikoitellen ahdistavan todellinen. Jokainen lähiökapakassa käynyt on voinut omin silmin todeta jonkin kirjassa kuvatuista episodeista. Mutta näidenkin ihmisten elämässä on kapakkaistuntojen lisäksi värejä ja sävyjä: niin rakkautta ja huolehtimista kuin pettymystä ja sekasortoakin.