Täytetyn eläimen lämpö

Tyyppi

runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Tytti Heikkinen debytoi runokokoelmallaan Täytetyn eläimen lämpö Runoyhdistys Nihil Interitin ja Kirja kerrallaan -kustantamon yhteisessä poEsia-sarjassa 2007. Ehkä valitsemansa metodin, hakukonetekniikan, ja varmasti kirjallisen taitonsa vuoksi Täytetyn eläimen lämpö pääsi niiden kahdentoista teoksen joukkoon, joista Helsingin Sanomat valitsi vuoden parhaan suomenkielisen esikoisteoksen.

Täytetyn eläimen lämpö – onko eläin sittenkään ihan kuollut, vai onko täytetyn eläimen lämpö jotakin jo kadonnutta ja vain mielikuvituksessa aistittavaa? Tämä runokokoelma on ladattu jo nimestään alkaen täyteen absurdeja ilmauksia, henkilöitä ja ihmiskohtaloita. Tytti Heikkisen runot tarjoavat outoja näkökulmia arjen ilmiöihin, runoissaan hän viljelee makeaa, sysimustaa huumoria ja piilottaa joukkoon julmia iskukoukkuja.

Runon ”Synkkiä tarinoita yksinäisyydestä II” puhuja voisi olla kotonaan jossakin Rosa Liksomin novellissa: "Nykyään asun vuokralla. Painan 180 kiloa. / Kuitenkin mielestäni kuluneen lippiksen alta / tuikkivat yhä eläväiset silmät./" (Mts. 15.)

Runo ”Synkkiä tarinoita yksinäisyydestä III” alkaa levollisella kuvauksella runon puhujan isän sairaalavuoteen ääreltä. Isä on haihtumassa lopullisesti, kuolleet lehdet soivat runon puhujan mielessä ja on hiljaista kuin museokahvilassa. Loppua kohti meno yltyy kuitenkin raisuksi. Miten isä on voinut kompastua saippuaan olohuoneessa? Sosiaali-ihminen kysyy sitä runon puhujalta, joka vastaa: ”Mistä minä tiedän? Enhän edes koskaan nähnyt häntä. Minähän olin aina yksin, ALONE! Isä sai minut vihaiseksi ja jugurttipurkin ryttyyn.” (Mts. 16.)

Runojen puhujat eivät ole selviytyjiä, he ovat sivullisia, sivullisuus on myös heidän kohtalonsa: he elävät vakituisesti marginaalissa. "Kerran hän oli ostanut suonensisäisiä huumeita / mustalaiselta, vähän ennen nukahtamistaan hänellä oli / ollut tunne, että kaikesta selviydytään" (Mts. 24).

Myös sulkeuma, merkitys ja eheys ovat kokoelman runossa hauraita ja yhtä haihtuneita, kuin nimirunon ”täytetyn eläimen lämpö”. Sanavalinnat ja lauserakenteet voivat välillä imitoida tieteellisiä tekstejä ja viitata siihen, että nyt ollaan jämäkän tosiasian äärellä. Vaikutelman saavuttamiseksi Heikkinen käyttää herkullisesti kapulaista virka- ja ammattikieltä. Sitten toisiinsa liimatut merkitykset kuitenkin repeävät irti toisistaan ja alkavat kinastella keskenään.

"Ihminen on viime kädessä ideaaleja etsivä, / parempaan pyrkivät kulttuurinen suunnitelma/ ja kieli sen rakenteellinen johtamisjärjestelmä, / ihmisyyden jäsenrekisterisovellus." (Mts. 33)

Hakukonerunoja aikaisemmin lukemattomalle runojen juonellisuus, järki, helppo lähestyttävyys yllättivät. ”[K]ertomuksellisuus on vahvasti mukana runoissani. Helsingin Sanomien esikoispalkintoehdokashaastattelussani mainitsinkin olevani jonkinlainen google-runouden easy reading -osasto, koska runoni ovat useimmiten helppolukuisia”, Tytti Heikkinen kirjoittaa Sanojen ajan Omat sanat -tekstissään.

(JKP/ Sanojen aika)

Aiheet ja teemat

Tapahtumapaikat

Asiasana tai oma avainsana

Alkukieli

Tekstinäyte


Merkitystodellisuuksien tarkkuus

Kun merkin ja kohteen yhteys/
katoaa, metaforat kuolevat. Siitä lähtien/
merkitystodellisuuksien tarkkuus/
on ihmisen maailmankuvan autoylienerginen/
magneettinen napa.//

Merkki on esineenomaisempi kuin kohde./
On kysyttävä, onko se kohteen menneisyys./
On painavia perusteita epäillä, onko se (kohde)/
on johdannaisnimi. Merkki puolestaan tarkoittaa/
samaa kuin “merkitsemään kohdetta”,//

joka on sama kuin r eli ikoni-indeksi./
Merkin ja kohteen suhde perustuu jatkuvuuteen/
ja riippuu lähellä pintaa olevan heikon epäkerroksen/
paksuudesta.//

Vanhan kiinalaisen filosofian mukaan voidaan erottaa/
kohde ja merkki, lupaus siitä, että on jotakin uutta.//

Merkki on kunnossa, kun merkki ja väline ovat/
samanlaisia. Kun ne molemmat ovat unohtuneet,/
voidaan aurinko laskea.

Tämä runo on omistettu kaikille rakastuneille tytöille.
Tässä puhuu rakastunut mies ja sanoo: sulhasen figuuri
on yhtä kuin rakastunut mies toimessaan. Mies rakastuu
helposti, jos hänellä on lyhyt, paksu ja lihaksikas niska.
Jos rakastunut mies ei uhittele ja sano haluavansa vetää
nokkaan rakkaimpansa loukkaajaa, hän ei ole rakastunut.
Sitten yhtäkkiä kun onkin, niin kyllä rakastunut mies on
hyvin sekava. Ymmärrä häntä: jotkut neuronit hänen
päässään muodostavat silittele-ketjun. Sen jälkeen
miehen on pakko ryhtyä silittelemään. Rakastunut
mies on erilainen kuin normaali mies. Hänen sinnikäs
tarkkuutensa on kuitenkin pähkähullua, sillä rakastunut
mies on toivoton: ei kukaan voi todella rakastua, jos on
oloonsa ja olemukseensa edes jotenkuten tyytyväinen.
Viisas mies ei ylipäätään rakastu. Ketterä järki ehtii
väliin ja hillitsee sateen ja auringon, ja mistä voisi edes
löytää jonkun kohteen jota rakastaa, rakastaa saatana
vaan. Itsensä takia. Ja makaronia. Mies arvostaa
rakkautensa korkealle. Mies ajaa kerrostalon pihaan,
nousee ulos autosta naiiviudessaan ja kiireessään
kuin maailman ensimmäinen rakastunut mies kuin
lanka tai johto, rakastaa vai rakastua? Äitikin oli aina
rakastunut. Tai sitten se itki. Sanoinpas. Huimaa. Pyör-
ryttää. Kutittaa. En kadehdi ketään. Rakastunut mies?
En tiedä. Outo kysymys. Rakastunut mies on apina.
Rakkaus & kuolema. Ja ihminen, tottakai, mutta apina.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

88

Kustantaja

Sarjamerkintä