Anastasia ja minä

Taloa ”erityistä tarkoitusta vasten” ei Jekaterinburgissa enää ole. Jeltsin antoi purkaa talon alueen hallintomiehenä toimiessaan. Meillä ei ole taloa, mutta meillä on nyt enemmän. Aleksejn kertomus tässä talossa heinäkuun 17. päivän vastaisena yönä tapahtuneesta useimpien tsaarin perheenjäsenten kuolemaan päätyneestä teloituksesta ja hänen sekä Anastasian pelastumisesta, paosta, asettumisesta Moskovaan sekä pitkästä yhteisestä elämästä ja avioliitosta, josta syntyi poika, on nyt luettavissa. Se on miehen kertomus, jossa Anastasian osuutta on vain yksi kirje joka päättää teoksen. Anastasiasta on tämän kirjeen ohella säilynyt kirje hänen isälleen, Nikolai II:lle, jossa Anastasia kertoo tahtovansa isän palattua kylpeä tämän ammeessa. Anastasia kävi nuoren tytön sitkeydellä taistelua isästään äitinsä kanssa ja voitti taistelun pojan kohdalla. Veljestä tuli hänen miehensä. Anastasia on tässä tapahtumisessa koko ajan läsnä, kaikkeen vaikuttaen, erottamattomasti kuin pitkä tumma hius vastakäytetyn kylpyammeen laidalla niin ettei sitä nypätä siitä irti.
(takakansiteksti)