Pappani passotorvi

minä olisin säästynyt monelta keljulta kokemukselta sillä Kallu oli mahdoton keksimään kaikkea hurjaa. Isä kyllä sanoi, että minä olin niin kuin pappavainaa, joka soitti passotorvea palokunnan torvisoittokunnassa ja joka sai aina päähänsä hassuja ajatuksia. Mutta äiti ei tahtonut asua tiilitehtaan akkojen kanssa, ja niin isä rupesi tekemään meille omaa taloa Velkaistenmäkeen. Silloin minä törmäsin Kalluun, vaikken minä enää myöhemmin olisi saanut olla Kallun kanssa kun Kallu oli tuhma poika ja isästä tuli työnjohtaja ja äiti muuttui hienoksi. Sitten tuli pula-aika, talot pantiin vasaran alle ja me muutettiin yhtenä yönä, ettei naapurin akat näkisi, ja mentiin asumaan laitakaupungille. Mutta en minä sielläkään päässyt Kallusta rauhaan kun sillä oli aina ne paukkunsa ja konstinsa mielessä ja se halusi tulla vintille katsomaan mitä ne meidän talon tuhmat tytöt tekivät, ja minä sain tietysti kärsiä niin kuin aina kun Kalu rupesi hoitelemaan asioita. Niin kuin silloin kun Kallu pisti säkin Sassan muorin savupiippuun ja silloin kun minä olin Ullan kanssaleffassa ja Kallu oli parvekkeella, ja monta muuta kertaa.
(takakansiteksti)