Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kotiin Katajamäelle
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kaivattua kotimaista viihdettä nostalgiannälkäisille!
Kun Minne jää työttömäksi monien vuosien työrupeaman jälkeen, 8-vuotiaan Joonan yksinhuoltajaäiti päättää muuttaa etäiseltä sukulaiselta perimäänsä pikkuiseen taloon, onhan eläminen maalla huomattavasti halvempaa kuin kaupungissa. Päätöstä helpottavat menevän ja menestyksekkään ystävättären järjestämät etätyöt. Hyvää tarkoittava mutta utelias kyläyhteisö innostuu tervetulleesta uudesta kuntalaisesta, ja enemmän tai vähemmän aiheellisia juoruja sikisee tuota pikaa Minnen ja kyläkoulun komean johtajaopettajan Henri Laakson ympärillä. Minnen naapurissa asuvasta leskeksi jääneestä Arto Ruohosesta on tosin paljon enemmän käytännön hyötyä, mieheltä kun sujuvat remontitkin ja hänellä sopivan ikäinen poika kaveriksi Joonalle. Kyläläisten on kuitenkin vaikeata saada selkoa sulhaskandidaattien paremmuudesta, kun Minnen mökillä näyttää kyläilevän paitsi hössöttävä äiti ”vaariystävineen” myös Minnen ex-avomies…
Kun Minne jää työttömäksi monien vuosien työrupeaman jälkeen, 8-vuotiaan Joonan yksinhuoltajaäiti päättää muuttaa etäiseltä sukulaiselta perimäänsä pikkuiseen taloon, onhan eläminen maalla huomattavasti halvempaa kuin kaupungissa. Päätöstä helpottavat menevän ja menestyksekkään ystävättären järjestämät etätyöt. Hyvää tarkoittava mutta utelias kyläyhteisö innostuu tervetulleesta uudesta kuntalaisesta, ja enemmän tai vähemmän aiheellisia juoruja sikisee tuota pikaa Minnen ja kyläkoulun komean johtajaopettajan Henri Laakson ympärillä. Minnen naapurissa asuvasta leskeksi jääneestä Arto Ruohosesta on tosin paljon enemmän käytännön hyötyä, mieheltä kun sujuvat remontitkin ja hänellä sopivan ikäinen poika kaveriksi Joonalle. Kyläläisten on kuitenkin vaikeata saada selkoa sulhaskandidaattien paremmuudesta, kun Minnen mökillä näyttää kyläilevän paitsi hössöttävä äiti ”vaariystävineen” myös Minnen ex-avomies…
(Karisto)
Minne on työtön yksinhuoltaja, joka on urautunut elämäänsä 8-vuotiaan Joona-poikansa kanssa tamperelaisessa lähiössä, joka ei ole viihtyisyydellä pilattu. Hänen miehensä on lähtenyt nuoren naisen matkaan jo vuosia sitten. Tukenaan hänellä on kuitenkin Irene-äiti ja tämän ystävä Sakari. Varsinainen tapahtumien ketju pyörähtää liikkeelle, kun postissa tulee kirje. Siinä kerrotaan, että Minne on perinyt kummisedältään pienestä kylästä torpan, jossa hän lapsena vietti lomaa. Hän päättää käydä ennen myyntiä katsomassa, onko kaikki ennallaan, mutta pian syntyykin päätös muuttaa Katajamäelle. Asiaa edesauttaa se, että ystävä Kati lupaa etätöitä firmastaan. Joonaskin viihtyy alusta alkaen hyvin maalla ja keksii aina uutta tekemistä naapurin pojan kanssa.
Kesä on kaunista aikaa maaseudulla, mutta Minne pelkää tulevaa, yksinäistä ja pimeää syksyä. Se on kuitenkin turha pelko, sillä säpinää hänen ympärillään riittää. Kyläkoulun komea johtajaopettaja on valmis seuranpitoon, mutta hän ei ole ainoa. Myös naapurin tilan lapsuudesta tuttu Arto, joka on myös jäänyt yksinhuoltajaksi, astuu jokapäiväisiin kuvioihin, kun hän remontoi Joonalle yläkertaan huonetta. Soppaa tulee hämmentämään Joonan isä, joka on jäänyt yksin ja pyrkii takaisin entisen perheensä luo. Kyläkaupassa riittää paikallisilla asukkailla puhuttavaa.
Tärkeätä kirjassa on juonen luontevuus ja uskottavuus. Luonnonkuvaus, suora kerronta ja vuoropuhelu vaihtelevat tekstissä rytmikkäästi. Myös kerronta on vaihtelevaa. Toisinaan se on kepeää rupattelua, toisinaan taas saa tummempia sävyjä, sillä elämä on monenkirjavaa eikä ikäviä asioitakaan kaihdeta. Tarjolla on vähän päästä ripaus maalaisromantiikkaa, mutta oleellista on myös ajatus siitä, että päähenkilö ei jää murehtimaan olosuhteitaan, vaan tekee ratkaisuja tarjolla olevista mahdollisuuksista miettien, mikä sopii juuri hänen pirtaansa. Hän osaa myös ottaa ilon irti arkisesta hetkestä ja sen tuomista hyvistä tunnelmista.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Minne on työtön yksinhuoltaja, joka on urautunut elämäänsä 8-vuotiaan Joona-poikansa kanssa tamperelaisessa lähiössä, joka ei ole viihtyisyydellä pilattu. Hänen miehensä on lähtenyt nuoren naisen matkaan jo vuosia sitten. Tukenaan hänellä on kuitenkin Irene-äiti ja tämän ystävä Sakari. Varsinainen tapahtumien ketju pyörähtää liikkeelle, kun postissa tulee kirje. Siinä kerrotaan, että Minne on perinyt kummisedältään pienestä kylästä torpan, jossa hän lapsena vietti lomaa. Hän päättää käydä ennen myyntiä katsomassa, onko kaikki ennallaan, mutta pian syntyykin päätös muuttaa Katajamäelle. Asiaa edesauttaa se, että ystävä Kati lupaa etätöitä firmastaan. Joonaskin viihtyy alusta alkaen hyvin maalla ja keksii aina uutta tekemistä naapurin pojan kanssa.
Kesä on kaunista aikaa maaseudulla, mutta Minne pelkää tulevaa, yksinäistä ja pimeää syksyä. Se on kuitenkin turha pelko, sillä säpinää hänen ympärillään riittää. Kyläkoulun komea johtajaopettaja on valmis seuranpitoon, mutta hän ei ole ainoa. Myös naapurin tilan lapsuudesta tuttu Arto, joka on myös jäänyt yksinhuoltajaksi, astuu jokapäiväisiin kuvioihin, kun hän remontoi Joonalle yläkertaan huonetta. Soppaa tulee hämmentämään Joonan isä, joka on jäänyt yksin ja pyrkii takaisin entisen perheensä luo. Kyläkaupassa riittää paikallisilla asukkailla puhuttavaa.
Tärkeätä kirjassa on juonen luontevuus ja uskottavuus. Luonnonkuvaus, suora kerronta ja vuoropuhelu vaihtelevat tekstissä rytmikkäästi. Myös kerronta on vaihtelevaa. Toisinaan se on kepeää rupattelua, toisinaan taas saa tummempia sävyjä, sillä elämä on monenkirjavaa eikä ikäviä asioitakaan kaihdeta. Tarjolla on vähän päästä ripaus maalaisromantiikkaa, mutta oleellista on myös ajatus siitä, että päähenkilö ei jää murehtimaan olosuhteitaan, vaan tekee ratkaisuja tarjolla olevista mahdollisuuksista miettien, mikä sopii juuri hänen pirtaansa. Hän osaa myös ottaa ilon irti arkisesta hetkestä ja sen tuomista hyvistä tunnelmista.
(Mervi Koski/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Sillä aikaa kun Irene ja Sakari olivat saunassa, Minne petasi vuoteet valmiiksi - vanhemmalle parille peräkamariin ja Joonalle ja itselleen tuvan vuodesohvaan. Hän istahti vuoteelle ja katseli raukeana ympärilleen. Hän ei oikein vieläkään käsittänyt tätä tilannetta: tässä hän istui kolmenkymmenen vuoden jälkeen Pihlajan tuvassa ja omisti tämän kaiken! Kattolampun keltainen, lämmin valo sulki kuin syliinsä tuvan vanhanaikaisen, kodikkaan ilmapiirin. Pieniruutuisten ikkunoiden takana oli kevätillan pimeys, mutta Minne tiesi, että siellä oli turvallinen pihapiiri pihlajineen ja vanhoine rakennuksineen. Ja kun kurkisti itäisen puolen ikkunasta, näki pikkuruisesta saunasta loistavan valon. Hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa - ei edes Joona ollut vaatinut telkkarin avaamista.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
290