Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Pyörä

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Martti Merenmaan uusi romaani on kirjoittajansa kaikkein ’merenmaalaisimpia’ teoksia. Se on tenhoava kertomus suomalaisesta syrjäkylästä, jonka tunnelman tekijä on tavoittanut aidosti ja jossa tapahtumat etenevät vauhdikkaasti ja jännitystä yllä pitäen
”Pyörä” on kahden maalaiseläjän, Veertin ja Lillamarin tarina. Veerti on hyväntahtoinen, puhdassydäminen mies, joka on oppinut tyytymisenviisautensa naapuriltaan Ruuvaliselta. Lillamari puolestaan on Veertin rinnalla saavuttanut hiljaisen elämisen taidon, mutta joutuu kertomuksen kestäessä karistamaan yltään avioparin yhteisen passiivisuuden, kuna Veertin lapsenmaailman ja häijy ympäristö kohtalokkaasti törmäävät vastakkain. Symbolinen avainasema on hylätyllä kottikärryn pyörällä, jonka Ruuvalinen on aikoinaan luvannut Veertille ja joka nyt lojuu ruostumassa ojassa naapuritalon uuden omistajan, pahan ilkisen herra Luumun alueella. Tämä mitätön esine on koko ajan ikään kuin ulkonaisena ärsykkeenä Veertin ja Lillamarin taistelussa häijyjä naapureita vastaan, jotka eivät voi hyväksyä avioparin käsittämätöntä, hiljaista onnea.
Ympäristön ja henkilöiden voimakas, määrätietoinen tyylittely luo kertomukseen suggestiivista tehoa ja antaa sille omalaatuista viehätystä. Merenmaan miltei sadunomaiseksi muuntama todellisuus on todempaa kuin reaalinen todellisuus itse. Kirjailijan sanonta on ilmeikkäimmillään tässä teoksessa, jossa hänen uskonsa ihmiseen ja ihmisessä piilevän hyvän lopulliseen voittoon on saanut vaikuttavan ilmaisun.
(takakansiteksti)

- - -


Veerti ja hänen vaimonsa Lillamari elävät köyhinä mutta onnellisina pienessä mökissään. Haaveilevaa Veertiä pidetään tyhjäntoimittajana, vaimonsa "elättivariksena". Veertin mielestä omistaminen on turhuutta ja köyhyys siunausta. Hänen elämänasenteensa on peräisin jo kuolleelta naapurilta Ruuvaliselta. Kyläläisten asenteiden painostamana Lillamari haluaa Veertin tekevän uuden kellarin ja laiturin. Vaatimustaan nuori vaimo tehostaa nukkumalla yönsä yksin aitassa. Veerti tarttuu lapioon ja rautakankeen, mutta työntekoa hidastaa pyörätön kottikärry. Ruuvalinen oli luvannut oman pyöränsä Veertille. Tärkeä kapine kuuluu nyt naapurin talon ja omaisuuden mukana liikemies Luumulle. Veerti ei tahtoisi ottaa ojassa lojuvaa pyörää, koska tekoa saatettaisiin pitää varastamisena. Veerti vastustaa kiusausta, mutta Lillamarin suuttumus saa hänet lopulta taipumaan. Vanha pyörä aiheuttaa tapahtumaketjun, joka päättyy liikemies Luumun ja Harja-Joonaksen sorsastusretkellä kohtalokkaisiin laukauksiin.

Veertiä ja Lillamaria on verrattu sekä Pessiin ja Illusiaan että Aatamiin ja Eevaan. Veertin rakentamaan hiljaiseen idylliin muutoksen tuo vaimo, joka haluaa omaisuutta ja yhteisön arvostusta. Pyörä kasvaa kiusauksen ja vapauden menettämisen vertauskuvaksi. Veerti haluaisi näyttää kaikille, että hänellä on moraalinen oikeus pyörään, vaikka laillista ei olekaan. Pyörään tarttuminen tosin olisi yhteisön arvojen noudattamista eli Veertin olisi luovuttava vapaudestaan ja ryhdyttävä työntekoon. Päähenkilössä on nähty Merenmaan ajatus yksilöllisestä ja eristäytyvästä ihanneihmisestä. Kirjailija pohtii yksilön suhdetta yhteisöön ihanteiden ja arjen välillä olevien ristiriitojen kautta.

Teoksessa on kansansatumaisuutta: kirjailija on laittanut pitkän hongankolistajan Veertin ja pikkuisen pullukan Lillamarin asumaan pieneen somaan taloon, jossa on tilaa "vohlan vuodan verran". Tapahtumien käänteet ovat usein humoristisia kuten kauppias Hulkon liikkeessä käydyt Veertiä koskevat keskustelut ja kiistat. Henkilöhahmoissa on vertauskuvallisuutta, opettaja Teiriä pidetään tuomitsevana omatuntona, vammaista Einaria marttyyrinä ja Harja-Joonasta perisynnin ilmentäjänä. Sauli Uhlgrenin mukaan Merenmaa suunnitteli Pyörästä aluksi näytelmää, mutta päätyi sitten romaanimuotoon. Teos sai myönteistä kritiikkiä, mm. Toini Havu ja V. A. Koskenniemi korostivat erityisesti romaanin taiteellisia ansioita arvioinneissaan.

(Tuhannet tunteet)

Päähenkilöt

Tapahtumapaikat

Asiasanayhdistelmät

Alkukieli

Tekstinäyte

Veertin kävellessä jälleen pihaansa hänen mielensä on jo valoisampi, melkein hän on iloinen. On aivan kevyt hengittää, jalat liukuvat kuin itsestään. Mikä pöhkö hän on, kun ei ole heti ymmärtänyt, mistä tässä kaikessa on kysymys. On kysymys uskosta, Veertin uskosta, ja sitä hänellä totta vieköön on. Hänellä on melkein samanlainen usko kuin oli Ruuvalisella, eivätkä ihmiset saa sitä kiskotuksi hänestä pois. Miten sanoikaan Ruuvalinen: Ei mikään olevainen, ei kukka eikä kivi eivätkä tähdet taivaalla ole olemassa vain oman olemisensa vuoksi, vaan sen vuoksi, että olisi olemassa uskoa ja sitä aina laatunsa mukaan kullakin ihmisellä. Ja minulla tuo usko on siinä, että pidän mieleni puhtaana ja rakastan kaikkea, mitä kohtaan.

Veerti istahtaa kivelle siihen polun varrelle. Ja nyt hän ei ajattele mitään muuta kuin tuota pyörää. Totisesti, tuo pyörä on olemassa juuri sitä varten, että Veertin usko koeteltaisiin. Koska se on aivan vähäpätöinen esine, rahallisestikin vähäarvoinen, sopii se juuri sen vuoksi Veertin uskon koetinkiveksi. Tuon pyörän merkeissä Veerti on pitänyt mielensä puhtaana, mutta sen merkeissä hänen on myös rakastettava ihmisiä, tuotakin hengessään onnetonta Asseria. Niin se on. Tuo pyörä on kuin peili, josta Veerti voi katsella itseään, kuin salaperäinen punnus, jonka avulla hän voi saada selville oman mittansa ja painonsa. Niin niin, tuo pyörä on loppujen lopuksi ollut siunaukseksi ja iloksi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

231

Kustantaja