Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Itsevalaisevat

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

“Jälkeenpäin hän mietti, miksei ollut pysähtynyt. Ajanut tien sivuun, aiheuttanut ketjukolaria, juossut ulos, uhmannut kaatosadetta, nolannut itseään, paljastanut uskottomuuttaan, lyönyt miestä, jonka kasvot vääristyivät sateesta. Pelastanut pientä tytärtään.”

Samana syksyisenä iltana, jona Elias Rosvik on päättänyt jättää viidennen rakastajattarensa, hänen teini-ikäinen tyttärensä katoaa. Tyttö keltaisessa sadetakissa seisomassa vanhemman miehen kanssa syyssateessa on kuva, joka jää Eliaksen viimeiseksi muistoksi. Kuva saa hänet etsimään tytärtä kuin riivattu vaimon upottautuessa suruun, ja pulloon.

Sama syksy jatkuu, ja Eliaksen vasta jätetty rakastajatar Maaria saa terapiavastaanotolleen uuden asiakkaan. Koulun harmain ja hiljaisin oppilas on muuttunut väkivaltaiseksi. Hänessä ui kala, niin hän sanoo uhmakkaan umpimielisesti, ilman kummempia selityksiä. Maaria ei saa pojasta otetta – eikä oikein omasta elämästäänkään.

Lumettomassa syksyssä hohtavat vain katuvalot, tv-ruudut ja puhelimien näytöt. Niiden saavuttamattomissa tapahtuu asioita, joita aikuiset eivät halua nähdä. On vain hämärää hapuilua vanhassa varastorakennuksessa, jossa nuoret päättävät ottaa vallan omiin käsiinsä, valaista itsensä.

Itsevalaisevat on intensiivinen ja riipaiseva romaani arjen kulissien romahtamisesta, hohtavista kaloista sekä aikuisten ja lasten maailmoja erottavasta pimeydestä.

Vaasalainen Marko Hautala (s. 1973) on työskennellyt mm. mielenterveyshoitajana, elokuvakääntäjänä ja valtiohallinnon byrokraattina. Nykyään hän opettaa englannin kieltä ja kirjallisuutta sekä luovaa kirjoittamista. Hänen tekstejään on aiemmin julkaistu mm. Tuli&Savu -lehdessä sekä Iso-Britanniassa Interland: Six Steps Underwater -antologiassa.
(Tammi)

Aiheet ja teemat

Tapahtumapaikat

Asiasanayhdistelmät

Alkukieli

Tekstinäyte

1.

Päivänä, jona Iiris katosi, Elias Rosvik jätti viidennen rakastajattarensa.
Kun hän kääntyi Ruutikellarintielle ja jatkoi kohti keskustaa, alkoi sataa kaatamalla. Elias pysähtyi liikennevaloihin ja sääti ,lasinpyyhkijöiden liikkeen nopeammaksi. Syysukkonen välähteli jossakin, mutta ääntä ei kuulunut. Oli vain auton moottorin tasainen humina ja lasinpyyhkijöiden kirskahdukset. Vesi valui pitkin ikkunoita ja sai kaupungin näyttämään ääriviivattomalta akvaariolta.
Epätoivoisen kiivaan rakastelun jälkeen Elias oli jättänyt Maarian eteiseen, alastomana. Naiset osasivat vetoamisen. Se oli evoluution kehittämä ase, kun lihasvoimaa ei ollut. Ansarauta, johon ei kannattanut jättää jalkaansa.
Elias oli sulkenut oven takanaan ja hengittänyt rappukäytävän ilmaa kuin ensimmäistä kertaa. Viisikymmentäluvulla rakennetuissa taloissa oli aivan oma tuoksunsa. Elias huomasi sellaisia asioita vain silloin, kun jätti naisen. Uusia tuoksuja, ääniä, värejä. Aisteille tapahtui jotakin, kun väärin tekemisen paino oli poissa. Olen kunnon aviomies taas, perheenisä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

239

Kieli