Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Näköala

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Sanomalehdet otsikoineen ovat kuin reikiä maailmaan, joka on aina jossain toisaalla. Sitä maailmaa ja omaa paikkaansa siinä etsii nuori Klaus. Markus, Klausin sankari ja ystävä alaluokilta asti, lähtee lukion jälkeen omille teilleen. Hylätyksi itsensä tunteva Klaus ajelehtii opiskelemaan ja lopulta ulkomaankirjeenvaihtajaksi, joka matkaa sotatoimialueelta toiselle.
Matkoillaan Klaus huomaa maailman lisäksi myös todellisuuden olevan aina jossain toisaalla – ja lopullisessa määränpäässään hän kohtaa viimein pienen ihmisen, jota kohti on tietämättään kulkenut, alusta asti. Ja vasta etäällä Klaus ymmärtää olevansa lähellä Maijaa, tyttöystäväänsä, jonka rakastamisesta on yrittänyt kieltäytyä. Samanlaista hylkimistä ja pyrkimistä lähelle on ollut myös Klausin vanhempien omalaatuinen, mutta sitäkin väkevämpi rakkaus.
Näköala on romaani välimatkoista, rakkaudesta, halusta nähdä ja ymmärtää, halusta löytää näköala elämään.
Emma Puikkonen on Turun taideakatemiasta valmistunut teatterintekijä. Hän on turkulaisen Tehdas Teatterin perustajajäsen ja työskentelee ihOlla-ryhmässä sekä käsikirjoittajana että ohjaajana.
(takakansiteksti)

Aiheet ja teemat

Päähenkilöt

Konkreettiset tapahtumapaikat

Alkukieli

Tekstinäyte

He ajavat kapeita teitä katsomaan joukkohautojen paikkoja. Klaus tuijottaa kuoppiin, joista muutama kuukausi sitten on kaivettu ylös ihmisiä ja muistelee, miten kuuli Ruohopuron kertovan, että vielä vähän aikaa sitten paikalliset saattoivat tulla hihasta nykimään ja kertomaan: kuolleita, paljon kuolleita, yksinoikeudella.
Ryhmällä on saattajana koko ajan yksi aseistettu sotilas. Louis on kotoisin Ranskasta ja puhuu englantia pehmeästi murtaen. Hän jauhaa purukumia, hymyilee niin että ikenet näkyvät ja kertoo kaipaavansa tyttöystäväänsä.
Klaus ja sotilas istuvat auton takapenkillä ja huojuvat toisiaan vasten mutkissa, mies juttelee miten heidän asemapaikalleen joen rantaan tuli vielä keväällä kuolleita jokea pitkin: padon kohdalta piti säännöllisin väliajoin käydä naaraamassa ruumiita.
- Täällä tulee epätodellinen olo, sanoo Louis.
Klaus päättää tehdä haastattelun tästä miehestä, joka Ranskassa opiskelee lastentarhanopettajaksi ja on tullut pitämään välivuotta YK-joukkoihin. Louis sanoo käyneensä baarissa, jossa joskus oli ammuttu kaikki sisälläolijat.
- Nyt sieltä saa hyvää pihviä, mies sanoo ja katsoo auton likaisen ikkunalasin läpi peltoa, joka on kesannolla. He ajavat läpi kylän, jonka talot ovat tyhjillään ja ikkunat rikki. Klaus katsoo, miten huoneiden sisäpuolelta kurottuvat kohti aurinkoa päivänkakkarat ja punainen tumma kukka, jonka nimeä hän ei tiedä. Hän painaa otsan vasten tärisevää lasia ja katsoo, koko päivän katsoo, yrittää nähdä ihmiset, pellot, tien varsille pystytetyt ristit, lapset jotka makaavat viltillä maha paljaana aikuisten kylväessä pellolla perunaa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

263

Kustantaja