Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Ei eläinkokeita - käyttäkää mopoja!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Poika nimeltä Niko Nyyssönen siirtyy viimein yläasteelle, Tyronnasaurukseen, vaikka olisi halunnut mennä aivan naapurikaupungin Klassikko kouluun. Miksi?

Koska Tyrannosaurus koululla on hurja maineensa missä ollaan armottomia ja julmia. Ja Nikosta on tulossa tuon koulun omaisuutta. Hän on koulun lyhin, mopo ja klonkku -nimi juontaa Nikon jalkaan, missä on vika, kun äiti ei huolehtinut pojastaan oikein- sekä kaikkein pahinta, Nikon pahamainen isoveli Robert käy samaa koulua. Heti alussa Robert antaakin pikkuveljelleen veljellisiä neuvoja; Ei viitata, olla ruskeakielisiä, myönnetä mitään koskaan, opitaan lyömään turpaan, polttamaan, heittämään kovaa läppää ja monia muitakin yhtä kultaisia neuvoja. Myös Nikon lyhyydestä Robert vinkuu joskus. Nikon mielestä hänen lyhyytensä johtuu siitä, että hän syntyi isän ja äidin rakkauden rippeistä.

Isä lähti ja pojat jäivät äidille, mutta isä yrittää silti pitää poikiinsa yhteyttä sekä hakea vähintään yhteishuoltajuutta. Äiti ei halua myöntää vikojaan ja luopua pojista, Robert haistattaa koko miehelle, jota ei halua kutsua isäksi ja Niko haluaisi kyllä nähdä isää.

Kirjassa seurataan Nikon päiväkirjan kautta perhe-elämän lisäksi myös kouluaikaa, ja poika kertoo miten Sirja Zimulista tuli hänen muijansa, se outo tyttö joka puhuu aina että tuli ei häntä satuta sekä käy salaa koulun kirjastossa yöllä, mistä kukaan muu paitsi Niko ei tiedä. Myös koulun kauneimmasta tytöstä, Nita Hohtamosta, Niko kertoo kuinka tyttö on yhä enemmän ja enemmän poissa koulusta sairaslomilla. Muistakin luokkalaisistaan Niko puhuu ja kirjassa käydään pojan kanssa koko ensimmäinen värikäs lukuvuosi läpi, missä ehtii tapahtua mm. koulussa syttynyt tulipalo, varkauksien yleistyminen koulussa ja jonka tekijän Niko tuntee, kuinka Kepapista tulee Nikon ystävä ja yksi perheenjäsenistä joutuu onnettomuuteen. Loppujen lopuksi Niko selviää hengissä seuraavalle luokalle asti, mutta viime lukuvuosi on jättänyt jälkensä niin kouluun kuin häneenkin.

(Nacho / Sivupiiri)

- - -

Aino Kontula tuli tunnetuksi keväällä 2006 esikoiskirjastaan Rexi on homo – Opettajan päiväkirja, joka oli omaelämäkerrallinen dokumenttiromaani raisiolaisen yläasteen villistä menosta yhden lukuvuoden ajalta.

Kontulan uuden kirjan näkökulma on tällä kertaa aivan toinen: nyt samaa peruskoulusirkusta tarkasteleekin seitsemännelle luokalle saapuva murrosikäinen poika:

Minä, Niko Nyyssönen, olen 12 vuotta ja 315 päivää, 145 senttiä ja 40 kiloa (ja sen pituus on vaivaiset 3 senttiä). Minut on tehty isän ja äidin rakkauden lopuista, ja ehkä juuri siksi minä olen näin lyhyt.

Kirjan päähenkilöä Niko Nyyssöstä ei koettele pelkästään yläaste, jonka hän kuvittelee nuorta lihaa himoitsevaksi Tyrannosaurukseksi. Myös rikkinäinen koti, alkoholisoituva yksinhuoltajaäiti ja yhä huonommille teille ajautuva isoveli tekevät arjesta vaikean. Siitä huolimatta Nikoa askarruttavat myös tavallisen murrosikäisen pojan haasteet:

Silja Saarinen työnsi aamulla paperilapun kouraani. Pelästyin todella; yleensä niitä liimataan selkääni. Luin lapun vasta kotoa: ”Kello 17.00 muuntajan takana. Täsmällisyys on hyve. Klunk. Klunk.” Pelästyin vielä enemmän: Olenko minä saanut muijakaverin?

(Gummerus)

Aiheet ja teemat

Henkilöt, toimijat

Tapahtumapaikat

Alkukieli

Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

Oppilaan päiväkirja

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

222

Kustantaja