Keihäslintu

Tyyppi

novellikokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Siivetön ruokki eli keihäslintu ('geirfugl') oli lentokyvytön lintu, joka kuoli vuonna 1844 sukupuuttoon Islannissa, kun joukko kalastajia tappoi viimeisen pesivän parin. Verrosen novellikokoelma jakaantuu kolmeen osastoon, jotka on otsikoitu ikään kuin tätä tarinaa mukaillen: I Villi lintu, II Sukupuutto, III Keihäslintu. Kokoelman keskenään erilaisten, nimeämättömien novellien yhteiseksi nimittäjäksi nousee ihmisen tunteettomuus. Julmat, toisinaan väkivaltaisiksikin äityvät tarinat hätkähdyttävät, iskevät lukijaansa äkkiarvaamatta.

Ensimmäisessä osassa Verronen keskittyy aiheeseensa yksilötasolla: isä vääntää poikansa lemmikkivarikselta niskat nurin, äidillä on kyseenalaiset ja äärimmäisiltä tuntuvat keinot opettaa kiukuttelevaa, sisarkateutta potevaa lastaan, merimies pelastuu laivaonnettomuudesta itsekkyytensä ansiosta. Toisen osan novelleissa kuvataan yksilöiden sijasta kokonaisia yhteisöjä: diktaattori pistää valtakautensa aikana maansa asiat pahasti raiteiltaan, yli-innokkaat antropologit saapuvat tutkimaan alkuasukasheimoa, joka osoittautuu kaikkea muuta kuin ystävällismieliseksi. Novelleja yhdistävä otsikko, ”Sukupuutto”, on kuvaava, voiko laji ylipäätään säilyä, jos yksilöt eivät piittaa muista kuin itsestään?

Ensimmäisen ja toisen osan lohduttomien, lyhyiden tarinoiden rinnalla kokoelman kolmas osa, yhdestä pitkästä kertomuksesta koostuva ”Keihäslintu”, on ilahduttava poikkeus. Se kertoo naisesta, joka kiinnostuu sukupuuttoon kuolleen linnun traagisesta tarinasta niin paljon, että haluaa päästä katsomaan museoiden kokoelmiin talletettuja jäänteitä: täytettyjä yksilöitä ja munia. Eikä naiselle riitä yksi lintu eikä yksi muna, hän haluaa nähdä enemmän, lintujen jäljittämisestä ja näkemisestä tuleekin naiselle eräänlainen pyhiinvaellus. Etsintä vie naisen aina Venäjälle ja Irlantiin saakka ja matkoillaan hän kokee yhteyttä toisiin samanmielisiin, puhumattakaan muista kohtaamistaan ihmisistä, joiden kanssa hän haluaa jakaa kokemuksensa, joita hän kykenee liikuttamaan siivettömän ruokin murheellisella kohtalolla.

Viimeinen tarina haastaakin teoksen pessimistisen yleissävyn. Ihmisillä joilla on intohimoja, on myös tunteita. Ehkä toivoa vielä on, ehkä ihmislaji ei kuitenkaan ole läpeensä paha.
(Silene Lehto/ Sanojen aika)
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

175