Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Jumalatar
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Voi kuinka Anna kaipasi niitä öitä ja sitä eläintä! Se tuli varovasti koivujen varjosta, jännitti ruumiinsa ja katsoi Annan ikkunaan. Sillä oli nuorukaisen vaaleakiharainen pää ja pohjattoman siniset silmät - kuin Mikaelin silmät. Toiseksi viimeisellä käynnillään se uskoi Annalle salaisuutensa, oman lakinsa: Kentaurin lain.
Anna oli kauan sitten luopunut kuvittelemasta, että vapaus löytyisi muualta kuin omasta itsestä. Ja omassa piilossaan hän oli repinyt lasittuneita kerroksiaan. Yksinäisyydessään hän oli oppinut että hänellä oli jalat joilla voi seistä ja kädet joita voi ojentaa halunsa mukaan ja joilla voi tarttua. Se oli huimaava tunne! Ja niinä hetkinä kun kaikki oli hajota jälleen, hän ajatteli Kentauria. Kentauri antoi sen voiman, sen rakkauden lain, jonka turvin hän olisi jaksanut vaikka maailman ääriin.
'Jumalatar' on kirja Annasta ja kuudesta ihmisestä hänen ympärillään. Ja Kentaurista. Se on kirja ihmisen sisäisestä vapautumisesta, siitä miten meidän on läpikäytävä tuskamme ja pelkomme, jotta me tuntisimme omat ääriviivamme ja olisimme vapaat koskettamaan toisiamme. (Takakansiteksti)
Anna oli kauan sitten luopunut kuvittelemasta, että vapaus löytyisi muualta kuin omasta itsestä. Ja omassa piilossaan hän oli repinyt lasittuneita kerroksiaan. Yksinäisyydessään hän oli oppinut että hänellä oli jalat joilla voi seistä ja kädet joita voi ojentaa halunsa mukaan ja joilla voi tarttua. Se oli huimaava tunne! Ja niinä hetkinä kun kaikki oli hajota jälleen, hän ajatteli Kentauria. Kentauri antoi sen voiman, sen rakkauden lain, jonka turvin hän olisi jaksanut vaikka maailman ääriin.
'Jumalatar' on kirja Annasta ja kuudesta ihmisestä hänen ympärillään. Ja Kentaurista. Se on kirja ihmisen sisäisestä vapautumisesta, siitä miten meidän on läpikäytävä tuskamme ja pelkomme, jotta me tuntisimme omat ääriviivamme ja olisimme vapaat koskettamaan toisiamme. (Takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
- Armollinen jumalatar, kerro minulle kuka minä olen ja missä minä olen. Klaus nousi puoliksi istumaan vuoteessa, nojautui taaksepäin niin että hartiat ja takaraivo nojasivat seinään. Niin tuntui hyvältä. Hän hieroi silmiään ja sipaisi hiukset silmiltä, veti lakanan yli munien, jotka aina aamulla näyttävät hassunkurisilta ja ujoilta. Anna seisoi jo keskittyneenä maalaustelineen edessä, tutki pää kallellaan. Hän oli kaunis, enemmän kuin kaunis. Kiihottava, yhtaikaa läsnä ja poissa, luokseen kutsuva ja arvuutteleva. Ja joskus, niin kuin illalla, niin avoin että hän tuntui huimaavan loppumattomalta pyörteeltä.
- Sinä olet uneksija kohtaamassa kovan maailman.
- Hyi helvetti että minä näin taas pahaa unta.
- Sinä voihkit unissa. Irvistelit.
- Koulu ja armeija, ne samat taas. Taitaa olla tuhannes kerta.
Kaiken aikaa Anna jatkoi työtään katse porautuneena kankaaseen. Tuoksui maalille, kahville ja Annalle, kuivatulle unikolle.
- Keittiössä on kahvia, jos haluat. Jääkaapissa on munia, voit paistaa.
- Kerro mulle se tarina kentaurista ja naisesta.
- Ei tänään.
- Olipa kerran kaunis nainen joka öisin odotti kentauria...
- Ole hiljaa! Se ei ole mikään leikin asia! Anna huusi, astui uhkaavasti askelen vuodetta kohti.
- Anteeksi, enhän minä pahaa tarkoittanut...
- Älä pilkkaa kauneutta. Hän oli siirtynyt takaisin, jatkoi keskittyneen näköisenä työtään. Vain kaulasuonen sivusta selvästi erottuva kiivas syke kertoi hänen kiihtymyksestään, tuntemattomista virroista ja lankojen kytkennöistä.
- Minä olen pahoillani. Minä pyydän anteeksi, Anna. Anna anteeksi. Klaus oli noussut vuoteesta ja seisoi hänen takanaan pidellen kapeasta vyötäröstä.
- Tuo on hyvä nyt.
- Ei vielä.
- Minusta se on valmis.
- Minä en ole tyytyväinen vielä.
- Mitä siitä puuttuu?
- Katso tuota sinistä. Se ei ole kyllin syvä vielä. Samalla kertaa äärettömän tumma ja äärettömän kirkas.
- Pue yllesi, Anna katkaisi tuijotuksen, kolmen silmänräpäyksen hiljaisuuden. - Mennään katsomaan miten kasvihuone edistyy.
- Sinä olet uneksija kohtaamassa kovan maailman.
- Hyi helvetti että minä näin taas pahaa unta.
- Sinä voihkit unissa. Irvistelit.
- Koulu ja armeija, ne samat taas. Taitaa olla tuhannes kerta.
Kaiken aikaa Anna jatkoi työtään katse porautuneena kankaaseen. Tuoksui maalille, kahville ja Annalle, kuivatulle unikolle.
- Keittiössä on kahvia, jos haluat. Jääkaapissa on munia, voit paistaa.
- Kerro mulle se tarina kentaurista ja naisesta.
- Ei tänään.
- Olipa kerran kaunis nainen joka öisin odotti kentauria...
- Ole hiljaa! Se ei ole mikään leikin asia! Anna huusi, astui uhkaavasti askelen vuodetta kohti.
- Anteeksi, enhän minä pahaa tarkoittanut...
- Älä pilkkaa kauneutta. Hän oli siirtynyt takaisin, jatkoi keskittyneen näköisenä työtään. Vain kaulasuonen sivusta selvästi erottuva kiivas syke kertoi hänen kiihtymyksestään, tuntemattomista virroista ja lankojen kytkennöistä.
- Minä olen pahoillani. Minä pyydän anteeksi, Anna. Anna anteeksi. Klaus oli noussut vuoteesta ja seisoi hänen takanaan pidellen kapeasta vyötäröstä.
- Tuo on hyvä nyt.
- Ei vielä.
- Minusta se on valmis.
- Minä en ole tyytyväinen vielä.
- Mitä siitä puuttuu?
- Katso tuota sinistä. Se ei ole kyllin syvä vielä. Samalla kertaa äärettömän tumma ja äärettömän kirkas.
- Pue yllesi, Anna katkaisi tuijotuksen, kolmen silmänräpäyksen hiljaisuuden. - Mennään katsomaan miten kasvihuone edistyy.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
236