Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Ilmestys
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Taidokkaan omaääninen esikoisromaani
"Kolme vuotta sitten istuin terassilla ja tunnustelin lasin kylmiä hikihelmiä. Mekko takertui ihooni kuumudessa. Iho värisi kuin lakanakangas pyykkinarulla ilman omaa tahtoa tai tuntoa. Kankeasti autot ruhisivat ohitseni, farmari, bemari, kupari. Aurinko taittoi valokukkia säärilleni, se maalasi tukan räikeillä säikeillä.
Silloin auringosta astui ilmestys. Hetken luulin, että se oli nainen eikä aurinko, joka hohkasi tuota sienaavaa valoa. Naisen amorinkaarelta valahti pisara muovipöydän hietahunnulle, kun hän kumartui valosta puoleeni.
Ilmestys."
Ilmestys on rakkaustarina, kertomus nuoresta naisesta, joka rakastuu tanssijaan ja tanssijasta, jolle on vain yksi jumala – oma ruumis. Säkenöivällä kielellä kirjoitettu romaani yllättää lukijan kerran toisensa jälkeen riisuessaan tarinaa huntu hunnulta.
(Gummerus)
Johanna lukee kirjaa hikisenä kesäpäivänä, kun hänen eteensä ilmestyy ihme, ilmestys. Sanja muuttuu Zaynjaksi. Lumoaa Johannan ruumiillaan ja tanssillaan. He ajautuvat suhteeseen, joka on täynnä ihoa ja kosketusta.
Johanna opiskelee ja lukee kirjoja. Hän näkee maailman sanojen kautta. Sanja elää ruumiistaan, tuntee ja näkee maailman ruumiinsa läpi. Tanssin jumaluus vaihtuu arkipäivään, rahaongelmiin ja puhumattomuuteen. Miten sanat ja ruumis voivat kohdata?
(Sanojen aika)
"Kolme vuotta sitten istuin terassilla ja tunnustelin lasin kylmiä hikihelmiä. Mekko takertui ihooni kuumudessa. Iho värisi kuin lakanakangas pyykkinarulla ilman omaa tahtoa tai tuntoa. Kankeasti autot ruhisivat ohitseni, farmari, bemari, kupari. Aurinko taittoi valokukkia säärilleni, se maalasi tukan räikeillä säikeillä.
Silloin auringosta astui ilmestys. Hetken luulin, että se oli nainen eikä aurinko, joka hohkasi tuota sienaavaa valoa. Naisen amorinkaarelta valahti pisara muovipöydän hietahunnulle, kun hän kumartui valosta puoleeni.
Ilmestys."
Ilmestys on rakkaustarina, kertomus nuoresta naisesta, joka rakastuu tanssijaan ja tanssijasta, jolle on vain yksi jumala – oma ruumis. Säkenöivällä kielellä kirjoitettu romaani yllättää lukijan kerran toisensa jälkeen riisuessaan tarinaa huntu hunnulta.
(Gummerus)
Johanna lukee kirjaa hikisenä kesäpäivänä, kun hänen eteensä ilmestyy ihme, ilmestys. Sanja muuttuu Zaynjaksi. Lumoaa Johannan ruumiillaan ja tanssillaan. He ajautuvat suhteeseen, joka on täynnä ihoa ja kosketusta.
Johanna opiskelee ja lukee kirjoja. Hän näkee maailman sanojen kautta. Sanja elää ruumiistaan, tuntee ja näkee maailman ruumiinsa läpi. Tanssin jumaluus vaihtuu arkipäivään, rahaongelmiin ja puhumattomuuteen. Miten sanat ja ruumis voivat kohdata?
(Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Haluan viipyä kohtaamisessamme vielä hetken. Sellaiset asiat menevät ohi niin nopeasti ja silti ne määrittävät olennaisilta osin myöhemmin näkyväksi tulevaa sidosta ihmisten välillä. Istuin letkuvassa muovituolissa, Sanja seisoi edessäni auringon sädekehässä, negatiivina taivasta vasten. Siinä oli näkyjen ainesta jo siksikin, ettei kukaan kutsumatta kävele kadulta toisen elämään, solahda yhtäkkiä yhteiseen maisemaan.
Mutta tällä hetkellä meidän on vain uskottava minun näkyyni, sillä vielä siihen itsekin takerrun. Sen kirkkaaseen valoon ajatukseni kurkottavat nyt, kun pölyisiin huoneisiimme ei enää aurinko yllä. Eivät vuodet aina riistä meiltä menneisyyttä, eivät jos siitä ei suostu päästämään irti.
En muuten koskaan lukenut niitä viimeisiä sivuja. Sen tultua sanotuksi on lisättävä, etteivät ne viimeiset sivut mitään olisi muuttaneet. En olisi työntänyt tyttöä luotani ja jatkanut painomusteen hinkkaamista sormiini, olisinpa lukenut mitä tahansa. Jonkin oli pakko muuttua.
Mutta tällä hetkellä meidän on vain uskottava minun näkyyni, sillä vielä siihen itsekin takerrun. Sen kirkkaaseen valoon ajatukseni kurkottavat nyt, kun pölyisiin huoneisiimme ei enää aurinko yllä. Eivät vuodet aina riistä meiltä menneisyyttä, eivät jos siitä ei suostu päästämään irti.
En muuten koskaan lukenut niitä viimeisiä sivuja. Sen tultua sanotuksi on lisättävä, etteivät ne viimeiset sivut mitään olisi muuttaneet. En olisi työntänyt tyttöä luotani ja jatkanut painomusteen hinkkaamista sormiini, olisinpa lukenut mitä tahansa. Jonkin oli pakko muuttua.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.