Silkkiuikku

13-vuotias Sara tuntee itsensä yksinäiseksi ja tarpeettomaksi. Rikkinäisestä kodista hän joutuu nuorisokodin kautta sijaiskotini Sammalnimeen, Leenan ja Artun luo kesäksi. Aluksi sijaisvanhempien lämmin turvallisuus ahdistaa, ja Sara kokee itsensä ulkopuoliseksi, hennoksi silkkiuikuksi. Paras ystävä Antti on kaukana, kesäkaveri Kristiina tuntuu etäiseltä, äidille on vaikea kirjoittaa. Kunnes lopulta hennon elämän palaset alkavat loksahdella paikoilleen: Sara tajuaa Leenan ja Artun vilpittömän rakkauden ja loppukesästä sisään astuu eräs, joka sanoo: ”Elämää, hemmetti soikoon, ei voi panna piirongin päälle koristeeksi. Sitä on koko ajan puristettava rintaa vasten ja tanssittava sen kanssa pyörryksiin asti.”