Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kulmat

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Ilmari Spädä Ampuja ja hänen jenginsä tuntevat läpikotaisin kulmien baarit, yleiset saunat, hellahuoneet, kadut ja pusikot. Poikajoukko on elämänsä taitekohdassa. Raskas työelämä on monen kohdalla alkamassa. Haparoiden pojat tekevät tuttavuutta naisten, tupakan ja viinan kanssa. Rockmusiikki tekee tuloaan, joka on jostain Elviksestäkin kuullut.
Vapunvietto koituu osamaksulla hankitun vaalean poplarin tuhoksi, mutta Spädä on jälleen kokemusta viisaampi. Hän on selviytyjä, vaikka putkaan joutuukin.
Olot sotien jälkeisessä Suomessa ovat niukat. Tuleva itsenäinen elämä kutkuttaa kuitenkin mukavasti nuorukaisten mieltä.
Seppo Jääskeläinen avaa 1950-luvun lopun Helsingin elävänä lukijan silmien eteen todenmakuisessa romaanissaan Alppilan, Pasilan ja Vallilan kulmilta.
(takakansiteksti)
Kulmat kuvaa Muutot-romaanista tutun Illu Ampujan elämää Helsingissä syksystä 1955 helmikuuhun 1957. Illu on Helsingin kaveripiirissä muuttunut Spädä Skotaajaksi, samalla puheenparsi on vaihtunut stadin slangiksi. Spädän koulunkäyntihaaveet ovat vaihtuneet metallioppilaan tehtäviin verstaalla. Koti sijaitsee Porvoonkatu viisykkösessä ja Porviksen jengi muodostaa Spädän lähimmän kaveripiirin. Jengi kulkee pitkin Alppilaa, Vallilaa ja Pasilaa, käy lauantaisin yleisessä saunassa ja iltaisin kulmien baareissa ja Helsingin keskustan elokuvateattereissa. Arkisen elämän harmaus ahdistaa Spädää, tätäkö kaikki tulee aina olemaan?

Teos kuvaa elävästi 1950-luvun työläisnuorukaisten arjen ja pyhän viettoa sekä hapuilua aikuisuuden edessä. Kaupunkikuvaus on tarkkaa ja Spädän muistot aiemmista tapahtumista lomittuvat tekstin tapahtuma-ajan kuvauksiin saumattomasti. Kuvaus jengin matkasta keltavihreällä kolmosen raitiovaunulla Viipurinkadulta Havis Amandan patsaalle on oiva esimerkki kaupunkikuvauksen ja muistojen yhteenliittämisestä (s.34-38).
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Trilogian aiemmat osat: Pako Karjalasta; Muutot

Aiheet ja teemat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Asiasanayhdistelmät

Alkukieli

Tekstinäyte

Kun tyttö tuli yli kadun, oli pyhäinen alkukesän aamupäivä. Aurinko paistoi ja uusi ruoho vihersi kuoleentuneen heinikon seassa kalliorinteen notkelmissa. Koivussa oli pienet lehdet.
Jengi oli kokoontunut aidalle.
Tytöllä oli hihnan päässä kultainen noutaja.. Ne olivat yhtä vaaleita. Tyttö pysähtyi aidan aukon kohdalla. Koira nuuhki pystytolppaa ja nosti takajalkaansa. Tyttö katsoi kohti ja hymyili. Sillä oli tukka poninhännällä ja jaloissa siniset jamekset ja valkoiset tennistossut.. Rinnat ponkottivat terävinä kermanvärisen froteepuseron alla. Spädä pudottautui aidalta, mutta Pendu ehti ensin ja meni silittämään koiraa.
- Mikä sen nimi on? Ika huusi.
- Minä olen Ristkarin Eeva.
- Ika tarkotti tätä hauvaa, Pendu korjasi.
- Hän on Ralli.
- Hän?
- Nii´in. Hän. Ei se.
- Onks se koiras kun se, anteeks, hän, kusee noin?
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Alanimeke

romaani

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

222

Kustantaja