Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Suvilumet
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
”Minä kun en kärsi naurua” on kartanonisäntä Jaakko Räiskäsen tunnuslause. Hänen aseensa on riita. Erityisen vihan kohteena hänellä on opettaja ja osuuskassanhoitaja Jussi Niemelä, jota hän epäilee huumorintajuiseksi ja tervejärkiseksi mieheksi. Hän tahtoo tuhota Niemelän. Räiskänen saa aatetoverin selluloosatehtaan mustapaitaisesta autonkuljettajasta, joka tulee paikkakunnalle tehdäkseen siitä valkoisen eikä myöskään siedä Niemelän edustamaa tervejärkisyyttä. Mutta Räiskänen vetää taisteluun mukaan myös isännöimänsä säästöpankin ja koettaa kaikin keinoin tuhota vastustajansa johtaman osuuskassan. Sen lisäksi hän järjestää suuren oikeusjutun, jonka välikappaleena käyttää taloneläkemies Severus Puhaa lähettämällä varsin järkevän Severuksen hullujenhuoneeseen. Tämä monen rintaman taistelu paisuu ja räiskähtelee ja muuttuu yhä humoristisemmaksi sitä mukaa kuin Räiskänen kärsii tappioita ja hänen totinen kiukkunsa yltyy. Lopulta periikin voiton vastustamaton suomalainen nauru.
Martti Pöyhönen on tässä romaanissa ennen kaikkea humoristi. Riemastuttava tilanne komiikka ja vivahteikas reunasavolainen kieli elävät voimallisina ja muodostavat värikkään, mukaansatempaavan kokonaisuuden. Huumorin hengessä tekijä tarkastelee myös kolmekymmenluvun tapahtumia ja valitettavan perisuomalaista Jaakko Räiskästä: nämä olivat suvilumia, vähäisiä verrattuna Talvisodan pakkasiin.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Tarkka aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Matkustajajuna seisoi erään sisämaan kaupungin asemalla ja odotteli lähtömerkkiä idän radalle. Veturi puhalteli rauhallisesti ja kuljettaja joi kahviaan. Joku matkustaja nousi silloin tällöin vaunuun, kolisteli ja hätäili laukkuineen ja rauhoittui lopulta paikalleen. Oli hämärää – syksyinen iltapäivä joskus 30-luvun alkupuolella. Vain asemalaiturin lamppu valaisi vähän vaunua, jossa ei vielä ollut sytytetty kaasulamppuja. Yksi ja toinen matkustaja torkahteli penkillään ja koululaisetkin söivät rauhassa loppueväitään.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.