Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Minun sukuni tarina

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Sukunsa tutkiminen on aina loikka pimeään.

Minun sukuni tarina? Se on nimi, jonka Jari Tervon romaanin keskushenkilö, erehdyttävästi Jari Tervon näköinen kirjailija on päättänyt antaa pääteokselleen. Mitään muuta teoksesta ei ole olemassakaan. Ei, vaikka kustantaja puhaltaa niskaan ja edellisestä teoksesta on kulunut jo kolme syksyä.
Hädissään kirjailija tarttuu toiseen projektiin: kustantajan ehdottamaan elämäkertaan Matias Hermanni Kuukkelista, Suomen pahamaineisimmasta nykymurhaajasta. Kuukkelin elämäntyö on kolme tapettua. Mutta hänen elämän työnsä on vielä kesken.
Vankilan uumenissa kirjailija alkaa haastatella rovaniemeläistä Kuukkelia. Kuukkeli kertoo, kirjailija kirjoittaa, mutta asioille käy kuten asioiden tapana on, ne mutkistuvat. Kirjailijan puolukkareissulla kadonnut äiti, Kuukkelin tietosanakirjoja naisille kauppaava isä, kirjailijan isän uusi uhkea rakkaus, Armaniin pukeutuva ja kirjallisesti kunnianhimoinen vankilanjohtaja Pasander... kaikki kutoutuu yhteen seitiksi, jonka langat ovat mustia ja paksuja ja jonka kutoja pysyy näkymättömissä. Aina siihen saakka, kunnes on jo liian myöhäistä.

Vankilan kuulusteluhuoneessa kirjailija on saapumassa pisteeseen, jossa kirjallisuus loppuu ja jossa todellisuus alkaa. Se ei ole mukava paikka.
(takakansiteksti)

Aiheet ja teemat

Tapahtumapaikat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Tarkka aika

Asiasana tai oma avainsana

Alkukieli

Tekstinäyte

Maarit ihmetteli, miten ystävällisiä ja auttavaisia kirjailijat ovat, ja sitä paitsi toisen kirjailijan uran edistämisessä. Hän oli kuvitellut aivan muuta. Myönsin, että kirjailijat ovat vittupäitä, mutta ainakaan kilpailijana Pasanderia ei enää voinut pitää. Maarit käänsi päänsä ja katsoi valkoista merta. Pyyhin kämmenpohjiani jo ennestään kiiltävän housuihin. En uskaltanut kuivata otsaani hihaan. Pelkäsin, että näpäytyksestäni oli tullut lyönti.
Maarit sanoi haluavansa konjakin, myös minä saisin moukun jos haluaisin, koska olin niin lutunen kaikkien suomalaisten vittupääkirjailijoitten joukossa. Nielin letkautuksen ja sitten konjakkia, kun Maisa sai sitä tuotua pöytään.
Tuijottelin olohuonetta ja sen taidetta ja yritin miettiä, paljonko konkkaronkka oli maksanut. Maarit kaatoi meille lisää konjakkia. Rykäisin ja sanoin, etten halunnut puuttua tuntemattoman ihmisen suruun, mutta monia kirjoittajia innoittaa työssään pieni ajatus kuolemattomuudesta, ehkä Pasanderin sukulaiset olisivat mielissään, jos heidän Väpinsä kirja julkaistaan, sitä voi pitää hyllyssä, sitä myydään kirjakaupoissa, sitä lainataan kirjastoista, ehkäpä se filmataan, äikänmaikat antavat oppilaille tehtäväksi tutkia Väpin syntaksia, Väpi jatkaa niin elämäänsä ja joskus viidenkymmenen vuoden kuluttua, kun kirjaston kesätytön sormi sattuu varaston pimeydessä vanhojen kirjojen hyllyjä silittäessään Väpin kirjaan, niin se on kuin pieni kuolemattomuuden tuokio, Väpi ei elänyt turhaan, hänen elämällään oli merkitys, ellei muuta niin kesätytön kosketus, hän pysähtyy ja katsoo kirjan nimen, hymähtää mietteissään mikähän kirja tuokin on ja jatkaa matkaansa.
Hänen ei tarvitse edes lukea kirjaa.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

415

Kustantaja

Kieli

Kääntäjä

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

371

Kustantaja

Kieli

Lisätietoja

Ilmestynyt myös Loisto-pokkarina.

Sarjamerkintä

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

335

Kustantaja

Kääntäjä

Osana julkaisua

Ilmestymisaika

Kieli

Osana julkaisua