Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Laulu tulipunaisesta kukasta
Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Vuonna 1905 ilmestynyt Johannes Linnankosken (Vihtori Peltonen 1869 - 1913) Laulu tulipunaisesta kukasta on kirjallisuutemme ensimmäinen bestseller. Johdannon teokseen on kirjoittanut Karl Grünn.
Romaani on avauksestaan asti kuohuvan romanttista kerrontaa, niin kuin jo sen nimi ja lukujen nimet antavat odottaa: Metsänneito, Gaselli, Tummat juovat, Pihlajanterttu, Tuomenkukka. Sen päähenkilö on verenkäynniltään leiskuva tukkilainen Olavi, Kohisevan kosken voittaja, suomalaisen jokivarren Don Juan, joka murehtimatta valloittaa rantakylien tytön toisensa jälkeen. Juuri tämä viettelytarina, romaanin alkupuoli lienee ennen muuta kiehtonyt lukijoita, herättänyt pahennustakin. Romaani ei kuitenkaan loppuun saakka ole tätä heleää laulua. Olavi näkee kevytmielisyytensä seuraamukset, pysähtyy, kasvaa tuskallisen mielenpalon kautta talonsa vastuulliseksi isännäksi. Mutta moraliteetiksi Laulu ei taivu. Siihen se on poljennoltaan liian vimmainen, avautuu liian moneen suuntaan. Se on milloin täyttä runoa, milloin napakkaakin realismia, siinä on kulkuriromantiikkaa ja se peilaa sosiaalista eriarvoisuutta. Siinä on irrallisen, mihinkään kuulumattoman modernin ihmisen minäetsintää, niin kuin Karl Grünn toteaa esipuheessaan. Olavi sanoo: "Kyllä minä nyt sinut tiedän. Mutta kun en tiedä itseäni!"
Romaani on avauksestaan asti kuohuvan romanttista kerrontaa, niin kuin jo sen nimi ja lukujen nimet antavat odottaa: Metsänneito, Gaselli, Tummat juovat, Pihlajanterttu, Tuomenkukka. Sen päähenkilö on verenkäynniltään leiskuva tukkilainen Olavi, Kohisevan kosken voittaja, suomalaisen jokivarren Don Juan, joka murehtimatta valloittaa rantakylien tytön toisensa jälkeen. Juuri tämä viettelytarina, romaanin alkupuoli lienee ennen muuta kiehtonyt lukijoita, herättänyt pahennustakin. Romaani ei kuitenkaan loppuun saakka ole tätä heleää laulua. Olavi näkee kevytmielisyytensä seuraamukset, pysähtyy, kasvaa tuskallisen mielenpalon kautta talonsa vastuulliseksi isännäksi. Mutta moraliteetiksi Laulu ei taivu. Siihen se on poljennoltaan liian vimmainen, avautuu liian moneen suuntaan. Se on milloin täyttä runoa, milloin napakkaakin realismia, siinä on kulkuriromantiikkaa ja se peilaa sosiaalista eriarvoisuutta. Siinä on irrallisen, mihinkään kuulumattoman modernin ihmisen minäetsintää, niin kuin Karl Grünn toteaa esipuheessaan. Olavi sanoo: "Kyllä minä nyt sinut tiedän. Mutta kun en tiedä itseäni!"
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Elokuvat
Vie pois Kirjasampo.fi-sivustolta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
308
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Ilmestynyt lukuisia eri painoksia. Ilmestynyt myös WSOY:n julkaisemassa Kootut teokset-kirjassa osa 1.
Ilmestymisaika
Sivumäärä
294