Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Alastonkuvia

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Lumoava rakkausromaani kahdesta miehestä, naisesta ja kuvataiteen aistivoimaisesta maailmasta.

Kun taidehistorian opiskelija Anna Tuominen näkee ensi kerran Aleksi Merikosken töitä, hän tietää löytäneensä humalluttavan aiheen gradulleen. Merikosken eroottiset naiskuvat kuohuttivat aikoinaan taidepiirejä, eikä ulkomaille paenneesta taiteilijasta ole sitten 70-luvun kuultu mitään. Kun Anna kaivautuu tutkimustyössään yhä syvemmälle, myös taiteilijan persoona alkaa lumota. Millainen todella on tuo viettelevän karismaattinen, erakoitunut hahmo, jota niin moni tuntuu vihaavan ja vielä useampi mustasukkaisesti rakastavan? Ja kuka on mystinen Kaze-no-kage, joka toistuu töissä yhä uudelleen? Nuori Merikoski julistaa, että taideteoksen täytyy saada ihminen muuttamaan elämänsä. Niin käy myös Annalle, kun hän imeytyy osalliseksi erikoislaatuiseen kolmiodraamaan - ja vihdoin katsoo taiteilijaa silmästä silmään.
(kustantaja)
Runsas romaani kertoo Anna Tuomisesta, taidehistorian opiskelijasta, joka alkaa tehdä omaa graduaan taidemaalari Aleksi Merikoskesta. Merikoski on ollut aikanaan kohtalaisen kuuluisa, mutta nykyisin unohdettu taiteilija. Suomessa hänet tunnettiin lähinnä pahennusta herättävän käytöksensä ja naisseikkailujensa takia. Ulkomailla Merikoski on kuitenkin ollut tunnustettu taiteilija. Kun Anna tapaa Merikosken, syntyy näiden välille voimakkaasti latautunut rakkaussuhde.

Mielenkiintoinen romaani liikkuu kahdessa aikatasossa. Romaanin toisena kertojana on Merikosken ystävä Hannu Koistila ja tapahtumat sijoittuvat taiteilijaystävien opiskeluaikaan ja nuoruuteen. Tämä aikatasojen kerroksellisuus tuo romaaniin jännitettä. Samalla lukija pääsee tutustumaan Merikoskeen toista kautta, mystisen Kaze-no-kagen silmin. Kun Anna löytää vintiltä Hannun vanhat päiväkirjat, avautuu taiteilijaystävyksistä vieläkin uusia ulottuvuuksia, joihin on saatava selvyys.
(Laura Norris/ Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Tarkka aika

Asiasanayhdistelmät

Alkukieli

Tekstinäyte

Kävelimme muutaman korttelin ja löysimme nurkan jossa puhua, ja taustalle jazzia soittavan pianistin ja välillä paikalle ilmaantui fonikin. Se oli juuri mitä halusin, kevyttä ja hämärää ja lämmintä. Hämärä on hyvä, voin katsella Aleksia rauhassa enkä pelkää että tunteeni näkyvät. Miten pehmeän ihoni alla loistaa myrskyinen veri. Kerta toisensa jälkeen palaan siihenkin etten ymmärrä Aleksia. Kuinka hän voi olla minun Aleksini ja nauttia kaikista noista ohi virtaavista naisista, leikeistä, pinnasta, huuruista, valepuvuista, kuvitellun rakkauden ornamenteista, rihkamasta joka murenee käsiin ja heitetään tunkiolle? Ainakin nuorempana hän sanoi löytävänsä vaihtelusta pysyvyyttä. Provosoiden vai tosissaan? Minä en saa yhdestä ihmisestä kylläkseni, haluan upota häneen yhä syvemmälle varmaan juuri siksi että ymmärrän häntä enkä kuitenkaan ymmärrä. Kun katselen häntä ajatukseni kulkevat huoneesta toiseen ja jokaisen ovella hämmästyn: eihän tämä ole sama talo lainkaan. Jos minulla olisi toinen yhtä läheinen ihminen kuin Aleksi, uuvuttaisin hänet lapsellisen ja sinnikkään rakkauteni esoteerisilla opeilla ja rituaaleilla, kuvailemalla rakastettuani osa osalta -- en koskaan pääsisi loppuun ja vaikka pääsisin voisin alkaa alusta sillä se ensimmäinen osa on jo muuttunut toiseksi -- ja mietiskelemällä sitä mitä sanon hänestä ja sitä mitä jätän sanomatta ja mitä kaikki merkitsee. Aleksin olkapäät esimerkiksi, edestä leveät, sivulta litteät ja suorat, niistä voisin puhua tunti tunnin jälkeen: kun katson niitä ja muistelen niitä ne ovat Aleksin kiinnostavin, kaunein ja luonteikkain osa. Tai rintakehä tai vatsa tai käsivarret tai pohkeet. Palvon Aleksin luita, ne ovat juuri oikean kokoiset, oikeassa paikassa, joka sekunti oikeissa asennoissa. Otan kämmenelleni Aleksin sydämen, joka on suuri ja ruusunpunainen ja sykkii verkkaisesti mutta niin voimakkaasti että minun on laskettava toinen käteni sen päälle ettei se putoaisi maahan. Käsittämättömästi tulen tämän vivisektion kautta vihityksi hengen mysteereihin, vieläpä korkeimmalla tasolla, ja avaan suuni kertoakseni että olen täydellisesti oivaltanut mitä Aleksi tahtoi ilmaista niillä kuvilla jotka ajoivat hänet pois ja toivat minulle niin suuren surun, mutta en sano mitään koska tahdon pitää tämän tiedon omanani: sen on mentävä kuviini, yksin kuviini. Säästän jopa sanoissa joita tähän kirjoitan. Peitän silmäni, tai kurkistan vain sormien välistä. Aina kun kykenen. Tahtoisin koskea ja suudella. Taas nousee esille ajatus joka lyö korvalle edellisiä. Hyvä että Aleksilla on nuo monet naiset. Jos olisi vain yksi, tiedän että hän veisi Aleksin minulta.
Rakkaudestani on tullut sudenkorento, kaunis, ahne ja julma.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

triptyykki

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

536

Kustantaja

Sarjamerkintä