Ihminen päättää…

Useita sukupolvia sitten hallitse Juho Nahkahattu koko Roivassaaren aluetta - kokonaisen veron jakamatonta kantatilaa.
Hän oli siirtynyt tälle suurelle saarelle vanhasta sukutalosta, Rampalasta, jonka viljelystmaat olivat ylempänä Vuoksen varrella. Ja näistä Rampalan Nahkahatuista kerrotaan, että heitä muinaisilta ajoilta asti on seurannut jonkun vihastuneen noidan peräytymätön kiroous merkillisellä tavalla: jokaiseen sukupolveen syntyi ainakin yksi aistiviallinen tai jollakin tavalla rampo.
Muuten oli suku menestynyt hyvin näillä asuinsijoillaan. Talossa oli tosin kaikki hiukan rempallaan, mutta kasket olivat onnistuneet hyvin, karja oli karttunut ja suuri perhe - vielä näinäkin aikoina yli kolmekymmentä henkeä - eli ainakin siedettävässä sovussa.
vanhan tavan mukaan oli jokainen avioliittoon aikova mies rakentanut itselleen aitan joko yhteen riviin tai muuten nurkitusten entisten kanssa, niin että samalle nurmikkokennäälle, hiljalleen kohisevan joenpolven yläpuolelle, oli muodostunut valtava rykelmä pieniä rakennuksia. Mutta asuinrakennus oli suuri kuin kirkko: korkea savupirtti kahdeksan syltä, ja avaran välikön toisella puolella oleva tupanen neljä syltä kantttiinsa.
Heikki, kolmesta veljeksestä vanhin, oli jakamattoman talon isäntänä. Hänen tahtonsa jälkeen elettiin ja tehtiin työt; vain tärkeimmissä asioissa pidettiin yhteistä neuvoa. Silloin saattoi tulla esiin yhtä monta mieltä kuin oli miestäkin, mutta pahempaa kinastelua heidän välillään ei milloinkaan ollut. Vasta seuraavien sukupolvien aikoina tämä ihanteellinen sovinto särkyi ja näille pitkille pihoille kehittyi toisistaan erossa eläviä perheitä, kasvoi taaja taloryhmä, syntyi vähitellen suuri kylä.