Maigret New Yorkissa

Laiva oli ehtinyt Karanteenin kohdalle kai kello neljän tienoissa aamulla ja useimmat matkustajat nukkuivat. Jotkut olivat hiukan havahtuneet ankkurin kolinaan, mutta hyvistä aikomuksistaan huolimatta vain ani harvat olivat viitsineet nousta kannelle katselemaan New Yorkin valoja.
Valtamerimatkan viimeiset tunnit olivat olleet pahimmat. Vielä nytkin, muutaman kaapelinmitan päässä Vapaudenpatsaasta, satamaan saakka vyöryvät voimakkaat mainingit kohottelivat laivaa… Satoi – tai pikemminkin tihuutti. niin että kosteus laskeutui kylmänä kaikkialle, tunkeutui joka paikkaan, teki kannen pimeäksi ja nihkeäksi ja kiilteli kaideköysissä ja – tangoissa.
Maigret oli vetänyt paksun päällystakin pyjamansa päälle heti kun koneet pysäytettiin ja noussut kannelle, missä muutama varjo liikkui edestakaisin pitkin hypähdyksin, polveillen milloin korkealla silmien yläpuolella, milloin syvällä alhaalla, sen mukaan miten laivan keula tai perä kohosi tai painui.