Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kevät ja takatalvi

Kokoteksti
Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle.

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kansikuva
Kansikuva
Kansikuva
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.

kuvaus

Juhani Aho (1861-1921) suunnitteli jo 1880-luvulla laajaa romaania herännäisistä ja pietismistä. Hanke toteutui vasta 1906, jolloin Snellmanin 100-vuotisjuhlaksi ajoitettu Kevät ja takatalvi ilmestyi. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Juhani Ahon hyvin tuntemaan miljööseen, itäsuomalaiselle maaseudulle, Kontolan pappilaan ja sen ympäristöön 1840-luvulla.
Teoksen ensimmäisen osan, Kevään, keskusepisodissa pappilaan yllättäen saapuneet vieraat J. V. Snellman ja Elias Lönnrot sekä heitä opponoiva ruotsinkielinen professori Hartman väittelevät suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudesta. Romaanin toisen tapahtuma- ja valtapiirin muodostavat pietistit, joiden keskushenkilönä esiintyy Paavo Ruotsalainen.
Aatteellisten virtausten ja poliittisten jännitteiden lomaan kiinnittyy työtä ja tehtävää etsivien nuorten elämäntarinoita. Avioliittoja viritellään, suurista elämäntehtävistä unelmoidaan, tieteellisiä hankkeita käynnistetään, mutta haave toisensa jälkeen raukeaa, kun kevät muuttuu takatalveksi.
Romaanin jälkiosa, Takatalvi, alkaa talvisissa tunnelmissa. Päähenkilöksi nouseva, intomielinen suomalaisuusmies Antero Hagman ajautuu kriisiin havaittuaan tulevaisuudensuunnitelmiensa ja avioliittotoiveidensa kariutuvan.
Kevään ja takatalven suuri teema - kansallisuusaatteen ja herännäisyyden, fennomanian ja pietismin yhteenliittyminen suomalaiseksi kulttuuriksi - on Antero Hagmanin suuri haave, josta hän joutuu luopumaan illuusioiden kadotessa yksi toisensa jälkeen.

(SKS)
Snellmanin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi 1906 ilmestyneen kaksiosaisen aateromaanin tapahtumat ajoittuvat 1840-luvulle. Teos on historiallinen eepos ja draama suomalaisuusliikkeen syntyajoista mutta myös kirjoitusajankohtansa verhottu kuvaus, jonka henkilöiden esikuvina oli Elias Lönnrotin, J. V. Snellmanin sekä Paavo Ruotsalaisen lisäksi myös monia suomalaisuusliikkeen kiivaita kannattajia. esipuheen on kirjoittanut professori Jyrki Nummi.

Aiheet ja teemat

Tarkka aika

Alkukieli

Tekstinäyte

Hän oli toverinsa kanssa myöhään illalla saapunut yöpaikkaan, läpimärkänä sateesta. Saatuaan vähän kuivaa ylleen he olivat heittäytyneet kumpikin vuoteelleen lämpimäin ryijyjen ja nahkasten alle ja nukkuneet kohta.

Kun hän aamulla hiljalleen heräsi, ei hän ensin tahtonut mitenkään saada muistiinsa palautetuksi, missä oli ja kuinka oli tänne tullut. Hänen silmäänsä tunki vähän päivänvaloa jostain katon rajasta, mutta alempana, missä hän lepäsi, oli vielä puolihämärä. Vähitellen selvisi hänelle, että hän makasi aitassa, jonka orsilla riippui peitteitä, hameita ja valkeita vaatteita monessa kerroksessa. Seinän rakoihin oli pistetty kukkivia pihlajan ja tuomen oksia, joiden tuoksun hän tunsi sitä suloisempana ja voimakkaampana, kuta enemmän valveutui. Ja vähitellen alkoi korva omistaa ääniä ulkoa. Hevosen kello kalkatti jossain, ja vasikka ynähti. Käki kukahti ylhäällä aivan seinän takana ja sai hänet täysin hereille.

Kuinka hän oli tänne tullut?—Kuka hän oli?—Mitä varten hän oli täällä? Hän oli nukkunut mielestään yön niin pitkän kuin olisi siirtynyt toisesta elämästä toiseen. Oli kuin olisi pannut maata pienessä lukukammiossaan Helsingissä, palattuaan sinne maisterinvihkiäis-tanssiaisista keväisenä yönä laakeriseppele päässään —ja vasta nyt siitä unesta herännyt.

Nyt kukkui niitä kaksi kilvan. Eilen oli satanut koko päivän. He olivat astelleet reput selässä karjateitä, rämpineet soita, eksyneet tieltä ja nähneet talon korkealla mäellä, jonne olivat nousseet läpi vettä valuvien lehtojen. Joku mies oli ollut vastassa, joku nainen oli kulkenut pihan yli ja sieltä takaisin, ja isäntä oli pyytänyt seuraamaan, ja sitten he olivat nukkuneet.

Sanomattoman suloinen tunne valtasi hänet, ja hän koetti uudelleen nukkua. Mutta paistaahan siellä päivä, eihän siellä siis sadakaan eikä tuule! Ja koska käki kukkuu ja vasikat tyytyväisinä ynisevät, niin onhan siis ilma kaunis ja lämmin!

Koko matkan Helsingistä pohjoiseen oli ollut kylmä takatalvi. Oli jo luntakin tuiskuttanut ja tuuli ollut koko ajan luoteessa. Järvetkin olivat vielä paikoitellen jäässä ja lunta korpipaikoissa. Mieliala oli ollut masentunut, minne tulivat. Edellinen vuosi oli ollut hallavuosi. Jos vielä tämäkin, niin on kaikki hukassa—se oli ollut pelko kaikkialla. Siirtyä sinne Helsingin juhlilta, nähdä nälkäistä karjaa ja kerjäläisiä tiepuolessa horjuvan! Ja kaikki vain odottavat etelätuulta ja sadetta ja paistetta. Ja yht'äkkiä oli tullut sade, ja nyt lupaa tulla paiste.

Suomi, jota hän vain vähän oli ennen nähnyt, oli ollut niin ruma, niin yksitoikkoinen. Missä oli se Savon kehuttu kauneus?

Hän hypähti alas ja aikoi herättää toverinsa. Vuoteesta peitteen alta näkyivät hänen pyöreät kasvonsa, joista nukkuessakin kuvastui tyytyväisyys ja varmuus.

Mutta ei, antaa hänen nukkua, ei hän kuitenkaan välitä luonnosta ja sen kauneudesta.

Hän raotti aitan ovea ja jäi siihen ihmeissään seisomaan. Aamun koi valaisi jo tuulimyllyn siipiä ja kimalteli pihanurmikon ja tuvan turvekaton kastehelmissä. Mutta alempana oleva maisema oli yhtenä ainoana sumumerenä niin pitkälle kuin silmä kantoi. Siellä täällä nousi sen pinnalta esiin joku metsäinen kukkula, ja jotkut mäen rinteellä olevat puut pistivät latvansa sen läpi kuin tulvan sisästä. Mutta taivas oli kirkas ja poutainen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

2. Takatalvi

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

302

Kustantaja

Ilmestymisaika

Sivumäärä

588

Kustantaja

Lisätietoja

Useita painoksia.

Alanimeke

1. Kevät

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

416

Kustantaja