Mitä lukisin seuraavaksi? Kirjastojen Kirjasampo.fi auttaa sinua löytämään kiinnostavat kirjailijat, kirjat ja lukukokemukset.

Pekko, runoilijan poika

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
pakinakokoelmat
romaanit
Tekijä
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kymmenvuotias Pekko Raafael on runoilija Elias Pyökin (ent. Böök) ja tämän ompelijavaimon Susannan poika. Elias ei ole runoilijana tunnettu, koska tuotanto on hänen päässään. Hän juo viiniä, mietiskelee ja odottaa inspiraatiota. Susanna käytännön ihmisenä elättää perheen. Pekon vanhemmat pitävät toisiaan jokapäiväisinä: toinen haaveilee kotona usein vierailevasta ulosottomiehestä ja toinen pankkineidistä. Maailmaa nähneestä Riku-sedästä tulee Pekon ystävä, hänellä on aikaa kuljeskella ja keskustella pojan kanssa.

Henkilöitä kuvaillaan toisten puheenvuoroissa kuten Meidän herramme muurahaisia -teoksessa. Kuvat eroavat toisistaan kertojansa mukaan. Pekko toteaa että häntä on sanottu pikkuvanhaksi, kun äiti taas pitää poikaansa viisaana ja isä mainitsee vain lapseksi. Pekko itse tarkkailee aikuisia toteavasti ja puolueettomana; äidin nimittelyt ovat isän runokieltä ja hyvä herra "ulos otto mies" toivotetaan tervetulleeksi uudelleen.

Tarinat pikkukaupungin muutamasta asukkaasta liittyvät väljästi toisiinsa. Ne liikkuvat torin, kauppahallin, puiston ja rannan vaiheilla. Lukija kohtaa päähenkilöiden lisäksi mm. päästään sekaisin menneen herran ja konstaapelin. Kesäisessä idyllissä on häivähdys surumielisyyttä; varatonta perhettä uhkaa avioero. Riku-setää voi pitää Pikku Pietarin piha -teoksen Karoliinan vastineena. Hän selvittää Pekolle aikuisten maailmaa ja antaa samalla toivon.

(Tuhannet tunteet)
Alkukieli
text
Hän ei ole mikään suuri runoilija, sanoo äiti. Paksu kyllä, sen näen, ja hän ansaitsee meille jokapäiväisen leivän kirjoituksillaan. Aamen.

Hän haisee omenalle, ei aina mutta usein. Se merkitsee sitä, että meillä on taas ilonpäivät. Hän rallattelee ja hulluttelee ja sanoo: Hei Pekko. otetaanks yks jyyppy! Ja sitten hän menee taas huoneeseensa runoilemaan.

Sellainen hän on, minun isäni. Ei muuta kuin viheltelee, menee kamariinsa ja kohta on taas kirjoitus kirjoitettu. Sillä saa leipää ja juustoa, vaikka mitä. Aamen.

Minä olen ikäisekseni. En ole isovanha vaan pikkuvanha. Ne silittävät päätä kun on pikkuvanha. Se harmittaa, mutta ei ne välitä. Toivoisin että olisin vaikka yksikymmenvuotias. Saisin antaa niitä TURPIIN.

Turpiin on hyvempiä sanoja mitä on, kuulin sen äsken yhdeltä taholta tuolla pihalla.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
144
Kustantaja