Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Kuolismaantie
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Kuolismaantie on Samuli Parosen toinen romaani. Sen taustana ovat vuoden 1944 kesän ja syksyn, perääntymisen ja aselevon tapahtumat. Sota on kerrottu monta kertaa, monessa kirjassa, monella tavalla, mutta Parosen sodan kokee silti uutena. Kirjan maailman muodostuu kuvista, jotka kääntyvät esiin väkivaltaisen nopeasti tai lyyrisen hitaasti; niitä pitää yhteydessä toisiinsa tavallinen, melkein mikä tahansa miesjoukko. Lukija on mukana tapahtumisessa, mielettömässä, repivässä, tai äkkiä on aamuyö, sumusta erottuu hevonen jolla on sarvet, ei, siinä on hirvi kahden vasansa kanssa: lihaa kiväärin piipun edessä. Kosketuksen näihin asioihin antaa Parosen kieli: rehevä, rajusti asiallinen, sidonnaisuuksista vapaa, nykyoloissa yhtä harvinainen kuin eläväkin: kuin Kiven luonnonlyriikkaa ja modernia kertojaa luontevimmillaan.
(takakansiteksti Otava 1967)
Vuonna 1967 ensimmäisen kerran ilmestynyt Kuolismaantie on Samuli Parosen toinen romaani.
”Parosen teos on virkistävä, yllättävällä tavalla uutta valoa heijastava, samalla kertaa sekä vanhaa analysoiva että uutta paljastava teos, viime sotiemme dokumentti, joka on harvinaisen vapaa heroistisista, megalomaanisista ja yleensä affektipitoisista aineksista – teos joka tietyn ryhmän puitteissa vaihtuvasta, mutta silti kaiken aikaa yksilöllisensä säilyvästä näkökulmasta tilittää staattisen asemasotavaiheen ja sen toiminnaksi, vetäytymiseksi muuttumisen kokemusta, sitä illuusiotonta mielialaa, jossa kaikki on yhtä tympääntymistä ja jossa isänmaallisuus ei juurikaan rintoja elähdytä eikä enää nostata mieliä sankarilliseen vastarintaan. Pakkotoiminta on pakkotoimintaa eikä mitään muuta.
Ja se että Paronen kaikessa tässä onnistuu johtuu ennen muuta hänen kielestään. Paronen on verbaalivirtuoosi, joka tekee selvää ilmestyskirjaa, mutta nauraa päälle spontaanisti, hirtehisesti, älykkäästi ja paljastavasti.
Tapaus Paronen on kiintoisa: kysymys on kirjailijasta, joka perinteestä tykkäneen irtoamatta etsii uutta ratkaisua jo vanhoina pidetyille kirjallisille muodoille ja jäykistyneille asenteille. Kirjailijasta, joka ei tyydy askaroimana yksistään muodon ja kielen alueella eikä myöskään alistu ongelmien helppoon ja pettävän yksiviivaiseen viestintään, vaan kokee välttämättömäksi kummankin sektorin huomioon ottamisen.
Paronen on jo nyt edennyt tiellään pitkälle, niin pitkällä että hän on – henkilöittensä tapaan – yksin, ilmiö sinänsä. Ilmiö joka näkyy. ”
Tuukka Kangasluoma, Helsingin sanomat, 1969
(takakansiteksti)
Vuonna 1967 ensimmäisen kerran ilmestynyt Kuolismaantie on Samuli Parosen toinen romaani.
”Parosen teos on virkistävä, yllättävällä tavalla uutta valoa heijastava, samalla kertaa sekä vanhaa analysoiva että uutta paljastava teos, viime sotiemme dokumentti, joka on harvinaisen vapaa heroistisista, megalomaanisista ja yleensä affektipitoisista aineksista – teos joka tietyn ryhmän puitteissa vaihtuvasta, mutta silti kaiken aikaa yksilöllisensä säilyvästä näkökulmasta tilittää staattisen asemasotavaiheen ja sen toiminnaksi, vetäytymiseksi muuttumisen kokemusta, sitä illuusiotonta mielialaa, jossa kaikki on yhtä tympääntymistä ja jossa isänmaallisuus ei juurikaan rintoja elähdytä eikä enää nostata mieliä sankarilliseen vastarintaan. Pakkotoiminta on pakkotoimintaa eikä mitään muuta.
Ja se että Paronen kaikessa tässä onnistuu johtuu ennen muuta hänen kielestään. Paronen on verbaalivirtuoosi, joka tekee selvää ilmestyskirjaa, mutta nauraa päälle spontaanisti, hirtehisesti, älykkäästi ja paljastavasti.
Tapaus Paronen on kiintoisa: kysymys on kirjailijasta, joka perinteestä tykkäneen irtoamatta etsii uutta ratkaisua jo vanhoina pidetyille kirjallisille muodoille ja jäykistyneille asenteille. Kirjailijasta, joka ei tyydy askaroimana yksistään muodon ja kielen alueella eikä myöskään alistu ongelmien helppoon ja pettävän yksiviivaiseen viestintään, vaan kokee välttämättömäksi kummankin sektorin huomioon ottamisen.
Paronen on jo nyt edennyt tiellään pitkälle, niin pitkällä että hän on – henkilöittensä tapaan – yksin, ilmiö sinänsä. Ilmiö joka näkyy. ”
Tuukka Kangasluoma, Helsingin sanomat, 1969
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Tarkka aika
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
151