Maigret kanavasululla

Maigret’n osalta juttu alkoi kaksi päivää sen jälkeen kun laivanvarustaja Ducrot oli ongittu kuiville epäonnistuneen hukuttamisyrityksen jälkeen. Laskeutuessaan 13. linjan raitiovaunusta Charentonin katukahviloiden kohdalla Maigret tunsi tapahtumapaikan ja tapauksen vasta teoriassa. Kartan mukaan kaikki oli yksinkertaista: kanava ja sulkuportti oikealla, Cassinin lotja ankkurissa purkauslaiturin vieressä, vasemmalla kaksi katukahvilaa, korkea talo ja kadun päässä pieni tanssipaikka. Sellaiselta se näytti ilman perspektiiviä, ilman taustanäkymiä, ilman elämää. Maiseman sielu oli toisaalla. Se istui nojatuolissa tohvelit jalassa, yöpuku vanhan pikkutakin alla. Sillä oli läpitunkeva katse ja hyökkäävä äänensävy. Heti tavattuaan nuo kaksi miestä, kaksi voimahahmoa – Maigret ja Chartonin itsevaltias keisari Ducrot, tunnistivat silmillään toisilleen totuuden. Ja ”Maigret oli hiljaisessa mielessään iloinen, että ensimmäisen kerran aikoihin oli joutunut tekemisiin ihmisen kanssa johon totisesti kannatti tutustua.
(takakansiteksti)