Valtameri välillämme

Onko mistään kirjoitettu runoja enemmän kuin rakkaudesta, rakastamisesta ja sen vaikeudesta? Jokainen haluaa rakastaa ja olla rakastettu. Mutta elämän traagisuuteen kuuluu, että myös parisuhteessa elävä voi kokea kohtaamattomuutta ja syvää yksinäisyyttä. Tunnetusti jokaisessa parisuhteessa käydään läpi tietyt kehitysvaiheet: on alkuhuuma, symbioosi ja niitä seuraava eriytyminen, jonka jälkeen päästään mahdollisesti aitoon kumppanuuteen. Jotta parisuhteen karikoista selvittäisiin sinne asti, ei pidä luovuttaa liian aikaisin. Kirjassa kaipaus ja ikävä pukeutuvat runoiksi, jotka ovat kuin pullopostia, joka lähetetään matkaan toivoen, ettei sittenkään olisi liian myöhäistä. Täytyy kuitenkin ensin mennä itseensä, myöntää omat virheensä, mutta nähdä myös oma arvonsa. Se ei koskaan ole vain toisen varassa. Vain itseään arvostava osaa rakastaa ja antaa arvon toiselle eikä pidä tätä vain omien tarpeiden täyttäjänä. Odotusten ollessa toista kohtaan kohtuuttomat pettymyksen tunteista voi kasvaa se valtameri, joka etäännyttää puolisot toisistaan, joskus lopullisesti.