Kähkönen, Jari

"Mikään inhimillinen ei ole vierasta."

"Olen etsijä. Se on saanut minut milloin muuttamaan majaa, milloin ammattia tai muita asioita elämässäni. En hyväksy virallisia totuuksia, ylhäältäpäin opettamista enkä liioin tavanomaista viisauttakaan. En, jos en ole itse ajatellut asiaa valmiiksi ja tullut samaan lopputulokseen. Sanomatta pitäisi olla selvä, että tulos on voimassa vain uudelleenarviointiin asti, mutta sanotaan sekin nyt vielä erikseen.

Tein esikoistyöni omakustanteena, koska yhteiskuntamme valtavirtaan ei mahdu kuin tietynlainen käsitys vartijoista. Käsitys, jolle voisi nauraa kuin hyvälle vitsille ikään, koska se on niin yksiulotteinen ja mustamaalaava. Mutta hymy kuitenkin hyytyy, koska usein seuraukset ovat todella vakavat. Tässä ajassa tarvitaan kaikkein eniten monipuolisuuden hahmotusta ja ajattelukykyä, jotta yhteinen rajallinen planeettamme pysyy asumiskelpoisena myös tulevaisuudessa. Siinä proosallakin on työnsä tehtävänä. Siitä tässä on kysymys: paremman maailman luomisesta.

Mitä seuraavaksi? Vastataan kysymykseen, että onko autuaampaa olla novellisti vai esseisti. Sitten tiedetään seuraavaksi tehtävä työ, tai sitten ei, koska suunnitelmat muuttuivat. Kaikessa vaatimattomuudessa voisi sanoa, että tehkää te se mitä voitte, uskallatte tai kykenette. Minä teen mitä minua huvittaa. Pidän siis itseäni ensisijassa kynämiehenä, joka kirjoittaa sen mitä haluaa tai tarvitaan. Loppu selviää ajallaan."

Elämäkertatietoa

Ylioppilas, vartija, järjestysmies, järjestyksenvalvoja, toimittaja ja valokuvaaja.

Turvallisuusalalla 1993-2010.
Journalisti 1990-1992, 2006-.

Asuinpaikka Kontiolahti vuodesta 2014.

Tekstinäyte

"Ollen vieläkin aika nuori poika ja lähes vasta-alkaja vartiointialalla, Ilkka ei ollut ihan varma hätkähtikö eniten omien kasvojensa heijastusta puolihämärän kerroksen lasiovessa, vaiko näkemiään paljaita jalkoja. Hän heilautti avainnipun kulkulätkää lukijalle ja astui sisään kerrokseen. Jalat kuuluivat miehelle, jolla oli sentään vielä tai taas alushousut jalassa, kun maata retkotti lattialla keskellä yhtä työpistettä.

-Ylös! karjaisi Ilkka näyttäen ensin taskulampulla kasvoihin ja kyllästyttyään laittoi kattovalaisimen päälle seinän painikkeesta.
-Öööh, hik, nik, kuului puhutellun vastaus kaikessa älykkyydessään. Ainakaan henkilöllisyys ei ollut epäselvä, se oli jo katsottu silloin, kun tämä kyseinen juhlineen laskentapaikan toimihenkilö pysyi vielä pystyssä. Kulkuoikeutta ei ollut, mutta vartijan koneelta ei nähnyt että mistä syystä.

[Vartijatarina. Omakustanne 2017, s. 181] "