Akola, Lauri

henkisesti ollaan ajasta jälessä. Mettästä, ku on lähteny, niin koko
ikänsä mettään mielii. Jos ei ole pyssy olalla niin sitten onki. Jos ei
jaksa kävellä niin hihtaa. Jos ei hiha, sitten soutaa. Ja luonne on suora
ja yksinkertainen kuin puhelinlanka. Tämmöstäköhän se äitivainaja
minusta toivoi. Jos toivoi niin sai.
Olis minusta voinut toisenlainenki tulla, jos ois herroissa kasvanu, käyny
koulut ja oppinu herrojen elekeet. Ois saanu kopsakan käytöksen, oppinu
virittämään tarvittaessa naamalleen ylimielisen ilmeen ja ruvennu
harrastamaan kolfia. Oiskohan sitä paljonki parempi? Oisko lapset sitä
mitä ne nyt on? Tuskin Kaisa olis ees lähteny alunperinkään matkaan,
saati sänkyynsä asti päästäny. Jonku muun se olis valinnu. Sillähän
oli jo se hujoppi kaiken aikaa juonnattamassa perässä ku opetettu porsas.
Ei se ainaskaan sen kummempi mies olis sille ollu, juoppo ja pahapäinen
kännissä. Viisas nainen, paremman valitti.
Jos minä saisin tukan kasvamaan tuohon laukkiin niin kannattais raakata
parta pois. Näyttäs varmaan nuorekkaammalta. Saattasin kelevata vielä
vieraallekki. Vaikka mitäpä sitä seikkailemaan. Näin on hyvä.
Kaheksan kiloa laihutan. Ja rupian käymään lenkillä säännöllisesti.
Keksin vielä jonkun pisneksen ja lyön rahoiksi. Sitten ostetaan uus auto ja
tietysti Kaisalle uuet mööpelit. Remontoin tämän asunnon
perusteellisesti. Panetan vaikka kaikkiin huoneisiin visakoivuparketit ja
katot teetän vaaliasta paneelista, Mutta saunan timpuroin ite. Pitäähän
se sentään oman käjen jäläki talossa näkyä.
Nuita hauiksia pitää ruveta reenaamaan. Ennen net olit selevästi
kiintiämmät. Alakaskohan se ikä tosiaan tuolla lailla näkyä. Olokoon.
Parempi se on tämmösenä omana ittenä, ku jonakuna muuna. Ongelmat ne on
muillaki. Saattaapi olla paljon pahemmakki.
Pitää riuhtassa ketaleita päälle. Kaisa tulee kohta töistä.