Uni katsoo minua

Näin unta. Se katsoi minua. Koko elämäni on tallessa muistissani, ja lukuisat muut elämät, joita mielikuvitukseni oudolla logiikalla muokkaa. Hereillä ollessa se on kohinaa kaikkien havaintojeni taustalla, mutta joskus pintaan nousee vastaus puuttuvaan kysymykseen, tai kysymys unohtuneeseen vastaukseen, assosiaatio. Seuraavassa hetkessä se on taas poissa, samalla tavalla kuin uni, jonka tietää nähneensä muistamatta sen sisältöä enää. Nämä aforismit ovat syntyneet sisäisessä rakenteessa, joka kiinnostaa minua. Assosiaation lyhyt elämä, unesta juuri tullut. Aforismi on sen orpo lapsi. Lasken unilla vesiä - ajatukseni virtaa. Sen vuoksi olen minä. ”Assosiaation lyhyt elämä, unesta juuri tullut. Aforismi on sen orpo lapsi.” ”Yhä useammat asiat ovat epäselviä. En tiedä olenko vasta alkanut muistaa niitä, vai jo unohtaa.” ”Lasken unilla vesiä - ajatukseni virtaa. Sen vuoksi olen minä.” ”Unessa vastaani tuli susi. Pelkäsin sitä. Kysyin, mistä olet tulossa? Ihmisiä raatelemasta, se vastasi. Minä rakastin sitä.” ”Käsitys itsestä parempana kuin mikään muu maatuu. Häpeästä kasvaa hedelmäpuu.”