Hämärä rakkaus
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Lorca ei ollut 30-luvulla enää nuori ja kokematon. Hän oli kannuksensa hankkinut, maailman kiertänyt ja paikkansa ansainnut. Teatterinjohtajana, näytelmäkirjailijana ja mielipidevaikuttajana hän kuului demokratiaan kurkottavan Espanjan merkittäviin kulttuurisankareihin. Sisällissodan alkajaisiksi elokuussa 1936 tapetusta vasemmistolaisesta Lorcasta tuli edistyksellisen toisen tasavallan marttyyri.
Runoilijana Federico García Lorca (1898–-1936) oli yhtaikaa antiikkisten ja barokkisten muotojen taituri ja omintakeinen modernisti-surrealisti. Hän vaali 30-luvun kypsissä runoissaan perinnemittoja mutta ylisti esimerkiksi puhelinkoppia.
Runoissa näkyy myös draamallisen aineksen hallinta. Näyttämötaiteen ammattilaisena Lorca kirjoitti toistakymmentä kappaletta, joista Suomessa tunnetuimmat lienevät ns. maalaistrilogiaan kuuluvat Veren häät (Bodas de sangre), Yerma ja Bernarda Alban talo (La casa de Bernarda Alba). Lisäksi hän oli taitava pianisti. Muiden töiden ohessa Lorca myös kokosi ja sovitti espanjalaiseen kansanperinteeseen kuuluvaa flamencomusiikkia. Yhdessä Manuel de Fallan kanssa hän uudisti flamencon vakavaan puoleen kuuluvan ns. 'syvän laulun' perinnettä. Ei ihme, että Lorcan lyriikassa on monitaiteellisen kokeilun ja koettelun tuntu.
Katri Kaarniala on suomentanut yksiin kansiin Lorcan 30-luvun merkkiteokset. Kuusi galicialaista runoa (1935) sekä vasta postuumisti ilmestyneet Tamaritin runot (1940) ja Hämärän rakkauden sonetit (1984) dokumentoivat tekijänsä myöhäisintä lyriikkaa ja poetiikkaa. Kaarnialan työtä ovat myös aiemmat Lorca-suomennokset Mustalaisromansseja (ntamo 2009) ja Runoilija New Yorkissa (Savukeidas 2012). Hämärä rakkaus sisältää hänen valaisevat jälkisanansa Lorcan 30-luvun runoihin.
(ntamo)
Runoilijana Federico García Lorca (1898–-1936) oli yhtaikaa antiikkisten ja barokkisten muotojen taituri ja omintakeinen modernisti-surrealisti. Hän vaali 30-luvun kypsissä runoissaan perinnemittoja mutta ylisti esimerkiksi puhelinkoppia.
Runoissa näkyy myös draamallisen aineksen hallinta. Näyttämötaiteen ammattilaisena Lorca kirjoitti toistakymmentä kappaletta, joista Suomessa tunnetuimmat lienevät ns. maalaistrilogiaan kuuluvat Veren häät (Bodas de sangre), Yerma ja Bernarda Alban talo (La casa de Bernarda Alba). Lisäksi hän oli taitava pianisti. Muiden töiden ohessa Lorca myös kokosi ja sovitti espanjalaiseen kansanperinteeseen kuuluvaa flamencomusiikkia. Yhdessä Manuel de Fallan kanssa hän uudisti flamencon vakavaan puoleen kuuluvan ns. 'syvän laulun' perinnettä. Ei ihme, että Lorcan lyriikassa on monitaiteellisen kokeilun ja koettelun tuntu.
Katri Kaarniala on suomentanut yksiin kansiin Lorcan 30-luvun merkkiteokset. Kuusi galicialaista runoa (1935) sekä vasta postuumisti ilmestyneet Tamaritin runot (1940) ja Hämärän rakkauden sonetit (1984) dokumentoivat tekijänsä myöhäisintä lyriikkaa ja poetiikkaa. Kaarnialan työtä ovat myös aiemmat Lorca-suomennokset Mustalaisromansseja (ntamo 2009) ja Runoilija New Yorkissa (Savukeidas 2012). Hämärä rakkaus sisältää hänen valaisevat jälkisanansa Lorcan 30-luvun runoihin.
(ntamo)
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
30-luvun runot
Ilmestymisaika
Sivumäärä
74