Veispuuki

Veispuukin synty: Syntyi synnyttämättä, kun pitkien etäisyyksien ja laiskan liikkuvuuden takia Seniorikvintetin oli helpointa kertoa kuulumisiaan toisillemme sähköpostitse. Tähän viisikkoon kuuluu viisi 1940 - luvulla Rantakylässä syntynyttä pappaa. Pidimme kahdenvälistä viestien lähettelyä jo aiemmin yllä, mutta muutimme viestien lähetyksen ja vastaamisen viiden kaverin avoimeksi vuoropuheluksi. Kaverien varhaisnuoruudessa ei ollut televisioita, tietokoneita, eikä kännyköitä. Se olisi nykynuorten mukaan varsin sietämätöntä elämää. Ei ollut vanhempien tarjoamaa kyyditystä tilaisuuksiin. Huristelimme pitkätkin matkat polkupyörillä, joista tuppasi venyneet ketjut hyppäämään rattailtaan. Harrastukset liikkuivat pitkälti urheilun, kalastuksen ja lukemisen parissa. Työtä itse kukin oppi tekemään heti kun kynnelle kykeni. Eikä kukaan puhunut lapsityövoiman hyväksikäytöstä. Siihen aikaan ei lapsena ollut hyvä valittaa: ""Tylsää, ei ole mitään tekemistä"". Tekemistä löytyi sillä sekunnilla. Pakolliset koulut tuli aikoinaan käytyä. Pari kaveria opiskeli enemmänkin. Ja sijoituttiin työelämään. Heimo siirtyi suunnittelupäälliköksi ruuhkasuomeen. Matti toimi insinöörinä ja opettajana Rovaniemellä ja viimeksi Nurmeksessa. Kyösti harhaili Juuassa kuusi vuotta Hankkijan myyntitoimiston hoitajana, mutta palasi kotitilalleen lypsykoneen kuljettajaksi. Jarmokin harrasti tuorerehutarjoilua kotitilallaan. Samoin teki Jorma. Kaverukset ovat aivan toisistaan poikkeavia persoonia ja yhteisiä harrastuksia juurikaan ei ole. Yksi bongaa lintuja. Toinen rustaa runoja. Kolmas nauttii mökkielämästä ja kalastaa. Neljäs ratkoo sudokuja ja matemaattisia ongelmia. Viides nyhrää tietokoneella ja kirjoittelee sekavia. Tällä sähköpostiviestien lähettelyllä ei aluksi ollut varsinaista päämäärää kuin ylläpitää yleistä keskustelua ja pähkäilyä. Huomasimme, että piristämme toistemme päivää äijähuumorilla ja myös karkotamme masennusta ja yksinäisyyden tunnetta. Samalla saimme ikääntyville aivoille