Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

12.1.2015

Tomi, Timo, Laura ja muut huostolan lapset ovat saapuneet Austraasiaan ja näkevät vanhempansa pitkästä aikaan. Kaikki ovat onnellisia uudessa maailmassaan ja sen ilmapiirissä. Pian he oppivat lentämään, omilla siivillään ja elämä hymyilee heille. Mutta pian he huomaavat että Austraasiassa ei ihmisillä ole varjoja. Ja varjoitta olevina alkavat heidän ihmisyyskin kadota.

Kolmikko ja muutama muukin hyvä ystävä matkaa Toravuorille lentävällä autollaan etsimään varjoja. Matka on mutkia täynnä ja ongelmilta ei vältytä.

Tämä kirja on totisempi kuin Keväällä isä sai siivet eli sarjan ensimmäinen osa. Mutta silti en voi sanoa kumpi on parempi. Tässä kirjassakin on erilaiset olosuhteet kuin edellisessä.

Kuvailu eri tilanteissa oli ihailtavaa. Sen voin sanoa ja hauskat myös ehkä vähemmän hauskat uudet asiat tekevät kirjasta mielenkiintoisen. (Brunojr / Sivupiiri)