Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

Roosan elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Hänen isänsä on kuollut puoli vuotta sitten, juuri ennen joulua ja nyt jo hänen äitillään on poikaystävä, joka muka välittää lapsista, mutta pyytää Roosan äitiä koko ajan luoksensa. Uusi koulu ja luokkakin on outo ja epämukava. Kavereita ei Roosalla ole. Samaan aikaan omena-airiin Punakanelin saari ja omenapuu on hukkumassa ja hänen ystävänsä Omenaruusu ei haluaisi lähteä pois, hukkumasta. Punakanelin on matkattava Kedolle, hakemaan apua.

En ole aijemmin lukenut kirjaa, joka olisi näin paljon nuoren ongelmista koskeva. Tämä kirja käsitteli tyttöä, joka söi lääkkeitä parantaakseen nuorena sairastamansa skitsofrenian. Aihe oli aika synkkä, mutta myös valonpilkahduksia oli. Enemmän kirja käsitteli Punakanelin matkaa ja välillä Roosan elämästä pieniä pätkiä. Enemmän olisin halunnut kirjan käsittelevän Roosan elämää, mutta Punakanelin ja Roosan elämä kulkevat loppujen lopuksi rintarinnan. Hyvä kirja oli. En osaa sanoa oliko teksti rankkaa vai ei, koska luen todella harvoin "rankkaa tekstiä". (Brunojr / Sivupiiri)