Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

2.2.2015

Siitä on muutama kuukausi, kun Carter ja Sadie Kane saivat tietää olevansa suurien faaraoiden jälkeläisiä ja näin merkittävässä asemassa Khaoksen ja Maatin tasapainon ylläpitämisessä. Kaksikko on alkanut kouluttaa muita faaraoiden jälkeläisiä kehittämään heidän taitojaan ja tietojaan Egyptin historiasta ja jumalista.

Teos alkaa ryöstöretkellä - anteeksi korjaan, lainaamisella - Brooklynin museossa, jossa sisarukset, ja kaksi heidän oppilastaan, Jaz ja Walt yrittävät löytää patsaan, jonka avulla he voisivat suojella maata estämällä Apepin nielaisemasta aurinkoa ja ajamasta maailmaa kaaokseen.

Retki ei suju onglemitta. Alkuun selviää että museossa vietetään parhaillaan häitä, joten etsiminen on tehtävä entistä hiljemmin ja varovaisemmin ja seuraavaksi maagiset hälyttimet laukeavat aiheuttaen sekasortoa hääväen ja nelikon seurassa, minkä seurauksena Jaz vaipuu koomaan autettuuan ystäviään selviämään hätätilanteesta.

Kotona heille selviää että patsaan sisällä ollut käärö ei riitä tilanteen parantamiseksi, vaan heidän on vielä etsittävä kaksi lisää. Kysymys kuuluukin: Mistä? Hyväntahtoisten jumalten avulla he saavat vihjeitä kääröjen sijainneista, mutta lopun sisarukset joutuvat tekemään kahdestaan - tai no melkein, ovathan jumalat heitä auttamassa, kun on kyse maailman mahdollisesta tuhosta.

Mikä oli kirjassa parasta? Nyt on pakko vastata "epäsivistyneesti", mutta jumalat. Odotin koko ajan milloin jumala tulee tekemään tai sanomaan jotakin viisasta tai vähemmän viisasta tilanteeseen. Jaksoin keskittyä muutenkin kirjaan, olihan se mielenkiintoinen, mutta jumalten olemassa olo teki sitä astetta mielenkiintoisemman (tiedän, koko kirjan idea pyörii egyptiläisten jumalten ympärillä). Kirjasarja sai jatkoa, ja se vielä jatkaa jatkamistaan -hyvä- sillä on asioita, joita jäi pohtimaan jo ensimmäisessäkin kirjassa. (Brunojr / Sivupiiri)