Keskustelu

TuomasA

10.3.2020

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi valittiin kiehtova spefiromaani, jossa ajan rajat liikkuvat ja piirtyvät uudelleen. Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli on kauniisti kirjoitettu ja vetäväjuoninen teos. Kirjassa tulee vastaan monia taitavasti muotoiltuja lauseita. Minäkertojan ääni on kiinnostava, se puhuu tulevaisuudesta käsin ajoittain jälkiviisaana tapahtumia kommentoiden. Aikaa käsitteenä pohditaan vakaaseen tietoon pohjautuen tavalla, joka ei ole kovin helppoa omaksuttavaa aikuislukijallekaan. Pidän siitä, miten Rasi-Koskinen uskaltaa haastaa, esimerkiksi kohdassa jossa kertoja-päähenkilö Emilian ystävä Mitek puhuu neliulotteisesta aika-avaruudesta. Tätä ei tosiaan ole kirjoitettu aloitteleville lukijoille "sisäänheittämiseksi", vaan nuorille jotka ovat jo kirjaintoilijoita. Heillekin on oltava samastuttavaa luettavaa.

Juonesta ei voi kertoa paljoa paljastamatta liikaa ja viemättä omien arvailujen ja oivallusten iloa. Alkuasetelmana on, että 16-vuotias Emilia asuu eristetyssä kaivoksen kaupungissa isoisänsä kanssa. Suurena juhlapäivänä hänen ystävänsä ovat joutumassa pulaan, ja Emilia päätyy kaivoksen alla veteen; todellisuus muuttuu toisenlaiseksi. Kerronta on pääosin kiinnostavaa yksityiskohdissaan ja syvälle menevissä pohdinnoissaan. Välillä minua puudutti se, että kirjan maailman yksityiskohtien esittelyyn käytetään paljon sivuja joiden aikana romaani ei varsinaisesti etene. Tiedän, että maailman luomiseen käytetty suuri aika ja vaiva halutaan tuoda esiin, mutta tämä piirre ei vaan ole suosikkejani. Muutenkin kun pidän tiiviydestä.

Auringon pimeä puoli on kokonaisuutena vaikuttava kokemus, jonka avainkohdat jäävät mieleen pyörimään. Kirja avaa lukijassa ovia toisiin puoliin sekä itsessä että maailmassa.

"Tekojani voisi kutsua virheiksi, minäkin ajattelin sillä tavoin pitkään. Mutta olen muuttanut mieleni. Kun aloitin tarinani, sanoin ettei ole alkuja. Nyt sanon, ettei ole myöskään virheitä. On vain tekoja ja niiden seurauksia. Pienellä teolla voi aloittaa suuren muutoksen." (s. 145)