Keskustelu

PaMiVu

21.1.2020

Édouard Louisin esikoisteos Ei enää Eddy on kipeä ja kepeä. Kirjan perusteema, poika, joka ei hyväksy itseään eikä koe ympäristön hyväksyvän itseään sellaisena kuin hän on, on kipeä ja satuttava. Poika alkaa jopa ikään kuin rangaista itseään olemalla puolustautumatta ja hyväksymällä väkivallan itseään kohtaan. Hän on tyttömäinen poika yhteisössä, jossa sellaista ei hyväksytä. Kukaan ei tue häntä oman itseyden ja identiteetin rakentamisessa; yhteisöllä on pojan malli valmiina, ja jos siihen ei mukaudu, saa kuulla olevansa vääränlainen ja tuntea olevansa ulkopuolinen. Kun Eddy ei enää kestä painetta, hän ajattelee, että ainoa pelastuskeino on lähteä pois. Koska lapsuudenkoti on myös köyhä, niin vaihtoehtoja ei ole paljoa, mutta koulun teatteriharrastuksen avulla hän pääsee lähilukiota pidemmälle, toisen kaupungin lukioon ja asuntolaan. Siellä Eddy kuvittelee voivansa aloittaa elämänsä alusta, kuvittelee voivansa aloittaa puhtaalta pöydältä - ilman, että kukaan tajua hänen olevan homo. Mutta tietenkään maailma ei voi muuttua, vaan ihmisen pitää hyväksyä oma itsensä : Eddyn matka on vasta edessä.

Kirjan kepeys tulee toisaalta kevyestä, helposti luettavasta kielestä, jonka Lotta Toivanen on tuonut hienosti suomennokseen. Ja toisaalta kaikista niistä huvittavista sattumuksista, jotka saavat nauramaan ääneen. Traumaattisiin tapahtumiin ei jäädä vellomaan, vaan kirja menee jouhevasti eteenpäin.

Minusta tuntuu siltä, että olen viime vuosina lukenut paljon tällaisia kirjoja, jotka kertovat maaseudun mies- ja naisrooleista, väkivallasta, köyhyydestä ja usein myös näköalattomuudesta. Siellä vielä uskotaan, että jos opiskelee, niin lapsella voi olla edessään erilainen tulevaisuus. Mieleen tulee sellaisia nimiä kuin Mikael Niemi, Elisabeth Strout, Annie Proulx jne.

Loistava kirja!

Kyyti vinkkaa

5.11.2019

Ei enää Eddy kertoo nuoren pojan elämästä näköalattomassa yhteisössä, jossa miehen arvo määräytyy aggressiivisuuden, heteroseksuaalisuuden näyttämisen ja "miehuuden" perusteella. Homoseksuaalinen ja herkkä Eddy ei tähän muottiin sovi, ja vaikka hän kuinka yrittää täyttää yhteisönsä odotukset, hän ei koskaan voi olla muiden silmissä yksi miehistä.

Kirja on terävä kuvaus kapean miehen mallin vaikutuksesta ihmisten elämään. Mitä tapahtuu kun miehuus puristetaan joukoksi stereotyyppisiä "miehekkäitä" ominaisuuksia. Kirjassa miehen malli vaikuttaa paitsi hyljeksittyyn Eddyyn myös kaikkiin muihin yhteisön miehiin, jotka täyttävät kyllä miehuuden vaatimukset, mutta ajautuvat käyttäytymisensä takia ongelmiin elämässään ja ihmissuhteissaan.

Édouard Louis kuvaa hienosti mieheyden rajoja ja niiden vaikutuksia. Kyyninen ja välillä synkkäkin kerronta antaa kirjalle voimaa ja tekee siitä tunteisiin käyvän ja ajatuksia herättävän helmen.