Runo ja rakkaus (Runokuu 2017)

Runo ja rakkaus (Runokuu 2017)

Kirjahylly
Käyttäjän Tuomas Aitonurmi kuva
Tuomas Aitonurmi 4.9.2017
Kaikki kirjahyllyt

Kirjasampo ja Nuoren Voiman Liitto kannustavat yhteisvoimin tämän vuoden Runokuu-festivaalin (21.–27.8.) yhteydessä lukemaan runoja rakkaudesta! 20 runokirjavinkin lista muutaman viime vuoden aikana ilmestyneistä runokokoelmista antaa tarttumapintaa siihen, miten monipuolisesti suurta teemaa käsitellään kotimaisessa nykyrunoudessa. Suosittelemme keräämään runokirjoja esille kirjastojen ja kirjakauppojen aineistonäyttelyissä ja -nostoissa ympäri Suomen!

Listan teoksia voi täydentää vaikkapa omilla suosikeilla. Lisää runoteoksia rakkaudesta eri maista ja aikakausilta voi selailla Kirjasammossa haulla "rakkausrunot" tai "runokokoelmat rakkaus". 

Kuvia runonäyttelyistä ja -nostoista voi jakaa somessa tunnisteella #runokuu.

 

Aliisa Engdahl: Olitko sinä, olinko minä? (Kirjokansi 2015)

Runot kuvaavat polkua, joka on kuljettava rakastetun mentyä lopullisesti pois. Rakastanut käy läpi erilaisia asioita, kokemuksia ja tunteitaan menetyksen jälkeen. 

Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän (WSOY 2016)

Palkittu kokoelma pitää sisällään monenlaisia tyylejä, ja runojen puhe rakkaudesta on sekä arkista että syvää. Kepeän pinnan altakin löytyy teoksessa usein suuria tunteita.

Eeva HeilalaElämän värit (Tammi 2016)

Lämmintunnelmainen runokokoelma kuvaa vanhenevan rakkautta niin kumppaniin ja lapsenlapsiin kuin elämäänkin. Arjessa on lumoavaa voimaa.

Riikka Heinonen: 17 tuntia (Nordbooks 2017)

Runouttaan kertomakirjallisuuden ja draaman puolelle venyttävä teos sijoittuu Pariisiin, joten romantiikkaa ja rakkautta on tietysti mukana. Teoksessa on eri henkilöitä, joiden kesken muodostuu mm. kolmiodraamaa. 

Anna Elina IsoaroRakkautta ja vasta-aineita (Into 2016)

Näissä runoissa tarkastellaan rakkautta vanhemmuuden ja äidin näkökulmasta. Muutakin kokoelmassa on, kuten murhetta ja surua silloin kun asiat eivät mene hyvin.

Jonimatti Joutsijärvi: Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy (Poesia 2015)

Pääosin proosarunoista koostuva teos syventyy uniin, aistimaailmaan ja tunteisiin, tietysti myös rakkauteen. Rakkaus on kaikkien kasvojen poissaoloa.

Mika Kivelä: Räkäkännirakkautta (MKK 2015)

Kovaksikeitetyksi katurunoksi kuvattua tyylilajia edustavassa kokoelmassa rakkaustarinatkin ovat raadollisia. "Rakkaus on viinakaupan alahyllyn halvinta tavaraa. Ilman sitä ei voi elää." 

AP KivinenTšernobylin kissat (Reuna 2016)

Proosarunoelma : lempeää anarkiaa ja rakkautta -alaotsikon alla runot vievät matkalle parisuhteen vuodenaikoihin. Rakkaus on kokoelmassa rehellistä ja suoraan ilmaistua. 

Susinukke Kosola: .tik. (BoD 2014)

Runoilija-kustantajan kaunistelematon ja usein inhorealistinenkin esikoiskokoelma sisältää myös kauneutta ja rakkaustarinan Turun jokirannasta. Rakkaus ei katoa lihasmuistista.

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää (Sanasato 2016)

Hyvän mielen runokokoelmassa pohdiskellaan mm. luontoa, ajan kulumista, runoutta itseään - ja rakkautta. Kirjan pienimuotoiset rakkausrunot tulevat lukijaa kohti ja lähelle.

Sirpa Kyyrönen: Ilmajuuret (Otava 2016)

Viimeisimmän Tanssiva karhu -palkinnon saanut teos kuvaa naiseutta, äitiyttä ja äidinrakkautta luontoon ja sen pitelemättömään kiertoon verraten. Myös aikuisten väliset, joskus kipeätkin tunteet nousevat esiin.

Henry Lehtonen: Kruununjalokivet tuhatvuotisten parisuhteiden tuhkassa (Sammakko 2016)

Näiden runojen viitataan alaotsikolla kertovan rakkaudesta, hulluudesta ja kuolemasta, jotka suoraviivaisessa ja mustan humoristisessa kokoelmassa sekoittuvat keskenään. Rakkautta käsitellään varsinkin sen loppumisen näkökulmasta.

Esa Mäkijärvi: Joki (Robustos 2015)

Intensiivisessä kokoelmassa luonto ja elämä virtaavat itsessä joen tavoin, ja eroottinen lataus on vahva. Rakastuminen vertautuu luonnon elementteihin ja kiertokulkuun.

Juuli Niemi: Tuhat tytärtä (Otava 2015)

Kasvaminen, perhe, sisaruus, naiseus ja rakkaus ovat tämän runsaasti kertovan runokokoelman pääaiheita. Yhdessä kokoelman osassa mies on rakkauden objektina. 

Pertti Nieminen: Vihreän läpi ei enää näe (Viisas Elämä 2016)

Postuumisti julkaistussa kokoelmassa ylistetään luontoa, läheisyyttä ja rakkautta lempään tapaan. Lähiluonto ja eläimet, syksyn värit, lapsenlapset ja rakkaan läheisyys ovat tärkeässä asemassa.

Eino Santanen: Tekniikan maailmat (Teos 2014)

Hurjassa ja palkitussa runokokoelmassa teknologian ja talouden ilmiöitä katsotaan kriittisesti, mutta rakkauttakin runoista nousee. Välillä se on vaikeaa, mutta sitä tunnustetaan monesti: vaikka olisin silppua.

Pirkko Soininen: Avataan siiven alta (Sanasato 2016)

Runo-Kaarinalla palkitun tekijän toinen runoteos käsittelee muistamista, unohtamista, luopumista ja rakkautta. Irti laskeminen ja hyvästit yhdistyvät täytettyjen lintujen symboliikkaan.

Susanna Taivalsalmi: Räyhähenkikoira ja akaattityttö (Robustos 2016)

Palkitun runoilijan neljännessä kokoelmassa kerrotaan kuolemanvakavista asioista kuten rakkaudesta, jossa maallinen ja hengellinen kietoutuvat yhteen. Myös naiseus sekä suhde luontoon ja eläinmaailmaan ovat esillä vahvasti.

Jukka Vieno: Ruttopuiston rakastavaiset (WSOY 2017)

Tuhdissa ja aineksiltaan runsaassa runokokoelmassa rakkaus yhdistyy kaipaukseen ja kuolemaan. Runojen puhuja kaipaa usein poismennyttä rakastettua.

Leena Yliportimo: Small-talkia rakkaudesta (Leena Yliportimo 2015)

Pienimuotoiset, helposti lähestyttävät ja tunteikkaat rakkausrunot ovat pääosassa tässä teoksessa. Runoilijan pöytälaatikoista pursunneet runot koottiin kirjaksi pari vuotta sitten joukkorahoituskampanjan avulla. 

 

 

Lista ja esittelyt: Tuomas Aitonurmi