Marja-Leena Tiaisen kirjailijavierailu - Kirjailija jäljittää tarinan

Kirjailija on lomalla. Hän makaa rentoutuneena aurinkotuolissa palmupuun alla ja kuuntelee silmät kiinni, kun meren mainingit huuhtovat rantahiekkaa.

Äkkiä kirjailija havahtuu. Hän nousee istumaan ja huomaa koiran. Vaaleanruskea takkuturkki seisoo muutaman metrin päässä ja tuijottaa. Samassa koira haukahtaa.

- Mitä sinä haluat? kirjailija kysyy. - Ruokaako?

Koira haukahtaa taas. Kirjailija alkaa penkoa rantakassiaan. Sieltä löytyy aurinkorasvan, juomapullon ja kirjan lisäksi banaani.

- Oletko sinä kasvissyöjä?

Kun koira ei vastaa, kirjailija kuorii banaanin, taittaa siitä palan ja heittää hiekalle. Koira nuuhkaisee banaania, mutta ei syö sitä.

- Sori vain, muuta ei ole.

Koira päästää lyhyen murahduksen ja lähtee. Muutaman askeleen jälkeen se kääntyy ja vinkaisee käskevästi.

- Mitä nyt? kirjailija ärtyy, mutta nousee sitten tuolista. Hänellä on kummallinen tunne, että koiralla on hänelle jotain tärkeää asiaa.

Kirjailija lähtee kävelemään koiran perästä. He tulevat hökkelille, joka sijaitsee palmumetsässä rannan tuntumassa. Hökkelin pihalla leikkii lapsia. Siellä on myös eläimiä. Pienet koiranpennut, kanat ja ankat pyörivät asumuksen ympärillä. Samassa talon takaa ilmestyy noin kymmenvuotias mustatukkainen poika. Hän huomaa kirjailijan ja pysähtyy.

- Hello! poika huikkaa iloisella äänellä.

- Hello, kirjailija vastaa.

Koira, jota kirjailija on seurannut, on kadonnut jonnekin. Samassa palmumetsästä kuuluu haukahdus. Kirjailija lähtee tallustamaan hiekassa ääntä kohden. Hän pysähtyy maahan kaatuneen puunrungon luo. Ennen niin komeasta kookospalmusta on jäljellä vain hiiltynyt ranka. Kirjailija jää nuuhkimaan ilmaa. Hän on tuntevinaan savun hajun.

Samassa hän näkee koiran. Se kiertää rinkiä ja nuuhkii maata. Kirjailija menee lähemmäksi ja näkee, että kyseessä on talon kivijalka. Betoni on säilynyt, mutta tulipalo on tuhonnut itse talon.

Kirjailija kiertää palaneen talon rauniot. Koiraa ei näy enää ja jostain kaukaa kuuluu kanojen kaakatus ja pienten lasten iloiset äänet.

Kirjailija kiiruhtaa hotellille. Hän ottaa esiin muistikirjan ja alkaa raapustaa siihen sanoja: koira, pieni poika, tulipalo.

- Mitä nyt? kirjailijan toimia hiljaa seurannut aviomies kysyy.

- Minä pääsin tarinan jäljille! kirjailija hihkaisee.

Marja-Leena Tiainen

Teksti julkaistu alunperin Okariinossa, julkaistu ja päivitetty viimeksi 28.1.2010.
Siirretty Kirjasampoon 10.2.2016.