Johanna Venhon runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä

 

Syntymävuosi: 1971

Asuinpaikka: Espoo

Perhe: Mies, kaksi poikaa ja tytär

 

Hmm, minkä laskisin aluksi? Sen, kun 5-vuotiaana sommittelin sanoja peräkkäin ja

sorvailin lauluja, sen, kun ekat runot ilmestyivät lehdessä (Kotilieden lastenpalstalla 70-luvulla!), vaiko kirjojen julkaisemiset? Olen aina ollut sanoista syttyvää tyyppiä. Ensimmäinen runokokoelmani Postia Saturnukseen ilmestyi 1998, ensimmäinen lastenrunokirjani Puolukkavarvas vuonna 2006.

 

Kirjoitan aikuisille, lapsille ja kaikille siltä väliltä, raja aikuisen ja lapsen välillä on liikkuva ja välillä katoava. Puolukkavarpaan runot ovat riimillisiä ja nautin niissä kieli-ilottelusta, soinnuttelusta, sanoilla hellittelystä: niitä voi lukea vaikka vauvalle ääneen.

 

hetken mielijohteesta tai hauduttelun tuloksina, valonväläyksestä, kivun raapaisusta,

hyvän riimin potkusta, yllättävistä sanoista, kuilun pohjasta, pilven päältä.

 

Se voisi olla satumetsäpolku, jonka varrella kasvaa kirjapinoja ja nojatuolipuita, joihin voi kiivetä lukemaan, lepäämään tai uneksimaan. Olen kirja-addikti ja lukuhullu, kotiini kasautuu kirjoja pöydille, tuoleille, ikkunalaudoille. Siksi raittini varrelta voisi poimia kirjoja vapaasti mukaansa ja etsiä suojaisan sopen jossa nautiskella niitä.

 

Monenlainen: liikkuva, joustava, soiva, kutittava, yllättävä, kiusoitteleva, liikkeelle potkiva, iloinen ja surullinen, hilpeä ja haikea – yhtä reseptiä hyvälle runolle ei ole. Hyvä lastenruno on kuin hyvä vasara: sitä voi käyttää rakentamiseen ja se kestää käyttöä.

 

Uteliaisuus, innostuminen ja avara kielikorva.

 

Vaihtoehtoja ei ole paljon, koska olen julkaissut vasta yhden lastenrunokirjan. Olisin tietysti Puolukkavarvas rokkivauva, muutenkin tykkään vauvoista ja vauvan taajuudelle virittäytymisestä.

 

Kaija Pispan kirjat Prinssi Pipariksi, Titulein taikasanat ja Kärpäslätkää – niitten

konstailematon huumori virkistää. Tykkään myös Mari Mörön Äkkihälystä, jonka kieli

jaksaa sytyttää. Poikien kanssa luettiin viimeksi Jukka Itkosen Koipihumppaa ja

Aakkoslammas loksuhammas –kirjoja, hyvin upposivat!

 

Puolukkavarvas, WSOY 2006.