Helena Sinervon runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä

Sivupiiri
27.1.2016

Toimitukselta: Ajankohtaista Sivupiirissä

 
syntymävuosi: 1961
asuinpaikka: Helsinki
perhe: Sateenkaariperhe johon kuuluvat Helena, Anita, Tilla, Kaapo ja Simo-koira
 
Kuinka runoilijan urasi alkoi?
Ammatillinen ura alkoi vuonna 1992, kun lähetin runojani Tammen Ryhmä 92
–antologiaan. Esikoisteokseni Lukemattomiin julkaisin WSOY:ltä vuonna 1994. Ennen
varsinaista uraa olen tietysti harrastanut vuosikaudet kirjoittamista ja lukemista.
Lukioikäisenä musiikki vei voiton ja opiskelin pianonsoitonopettajaksi, mutta sitten mieli alkoi uudelleen palaa kirjallisuudelle, ja päätin keskittyä siihen vakavissani. Minulla on myös maisterintutkinto Helsingin yliopistosta pääaineenani yleinen kirjallisuustiede.
 
Miksi kirjoitat lastenrunoja?
Aloitin kirjoittamalla niitä lapsilleni ja totesin, että se on hauskaa.
 
Runoni syntyvät…
Yksi yhdellä tavalla, toinen toisella. Jotkut syntyvät kielellisestä keksinnöstä, jotkut ”henkilöhahmosta” tai tapahtumasta.
 
Minun runoraittini on…
 
Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?
Siinä pitää olla hauskuutta ja kielen iloa, ja hyvä on jos on jokin hieman syvällisempikin ajatus.
 
Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?
Kielellinen lahjakkuus, vastaanottavainen mieli ja kärsivällisyys hioa runoa aina vain paremmaksi, vaikka olisi jo kirjoittanut 127 versiota samasta runosta.
 
Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?
Varmaankin lintu nimeltä Loplop.
 
Mielestäni kannattaa lukea:
Lastenrunoista kun on puhe, Kirsi Kunnas on tietysti selviö. Ilpo Tiihosesta pidän myös kovasti.
 
Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä:
Akuvatus ja muita härveleitä & otuksia, kuvittajana Pia Westerholm, WSOY 2007
 
Teksti julkaistu alunperin Runoraitti-sivustolla ja Okariinossa, päivitetty viimeksi 23.8.2011. 
Siirretty Kirjasampoon 27.1.2016