Laura Ruohosen runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä

Sivupiiri
27.1.2016

Toimitukselta: Ajankohtaista Sivupiirissä

 
syntymävuosi: 1960
asuinpaikka:Helsinki
perhe: puoliso ja kolme lasta
 
Kuinka runoilijan urasi alkoi?
Ensimmäisen julkaistun runoni kirjoitin Retu-lastenlehteen kuusivuotiaana. Olin hyvin ylpeä siitä, että se painettiin lehteen ja osaan sen vieläkin ulkoa.
Sen jälkeen meni parikymmentä vuotta, ennen kuin runojani esitettiin seuraavan kerran. Ensin kirjoitin laulujen sanoja näytelmiini, tavallaan laulettavia runoja. Saatuani omia lapsia huomasin, kuinka hauskaa ja jännittävää sanoilla ja äänteillä leikkiminen heidän mielestään oli, ja rupesin vähitellen kirjoittamaan ylös värssyjä ja päähänpälkähdyksiä, joita keksin heitä huvittaakseni.
 
Miksi kirjoitat lastenrunoja?
Lasten tapa käyttää kieltä on yllätyksiä täynnä. He suhtautuvat sanoihin toisaalta hyvin vakavasti ja intohimoisesti ja toisaalta riemukkaan anarkistisesti. Lasten kanssa sanoilla leikkiminen ja lastenrunojen kirjoittaminen on villiä ja jännittävää puuhaa. Kirjoitan enimmäkseen aikuisten näytelmiä, joissa on aivan eri säännöt ja käsitellään usein raskaita aiheita. Lastenrunoja kirjoittaessani saan olla tekemisissä mielikuvituksen, hulvattomuuden ja inspiroivien lasten kanssa.
 
Runoni syntyvät?
Vaikka missä. Esimerkiksi Allakka Pullakan nimiruno syntyi kaukaisimmassa Lapissa, kylmässä autiotuvassa jonne olin hiihtänyt kahden pikkutytön kanssa lumimyrskyä pakoon. Jotta saisin palelevat tytöt nopeasti lämpimiksi ja tunnelman kohoamaan keksin pölhön värssyn, johon tytöt innostuivat keksimään tanssin. Monot jalassa hypimme itsemme lämpimiksi sillä aikaa, kun tuli kamiinassa hiljalleen alkoi lämmittää tupaa,
 
Minun runoraittini on?
Polveileva, saaristosta kellareihin, Turengin torilta syviin vesiin, mureenan pesiin.
 
Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?
Voimakas, melodinen, joskus salaviisas, ja ennen kaikkea sen pitää olla suussa muhkelta maistuvaa, väkevää kieltä.
 
Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?
Kieli, rytmitaju, uskallus antaa sanojen viedä ja kyky nähdä voimakkaita kuvia.
 
Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?
Haluaisin olla Nakeraja, salaperäinen otus, jonka jäljille on vaikea päästä.
 
Mielestäni kannattaa lukea:
Paljon! Vakavia kirjoja, pölhöjä kirjoja, ikivanhoja kirjoja, sarjakuvia, vanhoja risoja lehtiä mummon vintiltä.
 
Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä:
Allakka Pullakka, Otava 2004
Yökyöpelit, Otava 2008
Smaskens Damaskens, Söderström 2010 (ruotsiksi Stella Parlandin käännös)
Tulossa yhteisnide Allakka Pullakka ja Yökyöpelit 2011, Otava,
sekä niihin perustuva lasten musiikkinäytelmä Yökyöpelit 2011
 
Teksti julkaistu alunperin Runoraitti-sivustolla ja Okariinossa, päivitetty viimeksi 23.8.2011. 
Siirretty Kirjasampoon 27.1.2016