Haastattelussa kirjavinkkari Marja-Leena Mäkelä

Kirjailijaesittely
7.10.2014
Toimitukselta: Teos | Kirjailija | Teema

Kirjavinkkaushyllyjen oheen tuntui luonnolliselta tehdä vinkkarin haastattelu, jotta kirjalistojen lisäksi myös käytännön vinkkaustyö tulee esille ja siihen pääsevät kurkistamaan myös tätä työtä ennestään tuntemattomat. Haastateltavaksi päätyi paljon kokenut, kirjavinkkausta pitkään tehnyt alan uranuurtaja Suomessa: Marlee Mäkelä.

 

Mainitse jokin kirjavinkkaustilanne, joka on jäänyt sinulle erityisesti mieleen.

Ihan alkuaikoina Keski-Pohjanmaalla seiskaluokkalainen poika suuttui minulle ja tokaisi: - Mitäs sitte alootat, ku et kerro kaikkea. Mulla oli peräkkäin Roald Dahlin Iso kiltti jätti ja Matilda.
Vinkatessani ensi kertaa Ulf Starkin Sakaria aloin itkeä. Silloin ope korjasi tilanteen ja sanoi: - Kuule, jätä kirja siihen, lainaan sen ja luen koulussa ääneen.

Millainen on ollut erikoislaatuisin tai mieleenpainuvin ryhmä, jolle olet vinkannut?

Olin Lapualla Runon Vuonna 1997, koulun juhlasalissa, jossa olivat kaikki ison alakoulun neloset ja pienluokka. Minulla oli erikseen lehmä-, kauhu- ja kummitusrunoja. Pyysin oppilaita lukemaan niitä. Erityisluokan lapset olivat innokkaita. Emme saaneet selvää heidän luennastaaan, mutta joka runon päätyttyä kaikki taputtivat innokkaasti. Lapset osasivat ottaa heikompansa huomioon. 
Viime kesänä Kurikan kirjastossa pidettiin Kirjaseikkailuleiri. Kaiken muun touhun päätteeksi menimme ulos vilteille ja ohjelmassa oli lempikirjojen esittely. Jollakin oli yksi paksu, toisella kymmenen puolipaksua. Makoilimme pitkään ja juttelimme kirjoista - ei kiirettä, aurinko ja läsnäolo lämmittivät.

Oletko kirjavinkkaajana havainnut viime aikoina paljon puhuttua lasten ja nuorten lukuinnostuksen vähenemistä?

En. Kyllä lapset lukevat, haluavat lainata luettavakseen kirjan, jos heille esittelee oikean kirjan oikeaan aikaan. Siksi kaikissa kirjastoissa pitäisi olla lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut henkilö, joka osaisi poimia sielltä mittaamattomien hyllymetrien joukosta juuri sen oikean kirjan.

Mitä kirjoja luet itse tällä hetkellä?

Mulla on kesken neljä kirjaa: Vilja-Tuulia Huotarisen Kimmel, Jani Niemisen Meren poika, joen poika, Henry Ahon Salaperäisten minivampyyrien joulu ja Alexander McCall Smithin Harhapolkuja savannilla. Mikähän näistä on levoksi?

Olet itse myös kirjailija. Oletko saanut kirjoitettua viime aikoina ja onko uutta teosta odotettavissa?

On. Odotettavissa on. Koen olevani enemmän kirjojen välittäjä, välikäsi, instrumentti kirjan ja mahdollisen lukijan välillä. Mutta kirjoitan koko ajan. Olen harjoitellut hiukan blogistiikkaa, se on kummallisen hidasta, vaikka olen nopea ihminen. Työn alla on kaksi isompaa tekstiä: Kirjavinkkarikirjan 4., uudistettu ja täydennetty painos ja kaunokirjallinen, osittain omaelämäkerrallinen lyhyistä sattumuksista, kokemuksista, fragmenteista ja runoista rakentuva nidos.

 

Tuomas Aitonurmi / Kirjasampo

 

Marja-Leena Mäkelä

Toimitukselta