Sirpa Puskala

Kirjailijaesittely
9.11.2011

Toimitukselta: Kirjailija | Teema | Teos | Täky

Nykyään Mikkelissä asuva Sirpa Puskala syntyi Ruokolahdella 1945. Työskenneltyään usealla eri alalla hän aloitti kirjailijan uransa 1991, kun nuortenromaani ”Kiti mun paras kaveri” julkaistiin. Esikoisteos toi Puskalalle Topelius-palkintoehdokkuuden. Luin romaanin heti sen ilmestyttyä ja muistan, että ihmettelimme ystäväpiirissämme, voiko kirjailija todella olla aikuinen. Kirja kului puhki minun ja ystävieni käsissä, koska henkilöhahmot olivat aitoja ja tunteet kuin suoraan omasta murrosikäisten maailmastamme. Samaistuimme päähenkilöön, joka tunsi itsensä näkymättömäksi ja ihailimme Kitiä, joka ei pelännyt ketään eikä suostunut noudattamaan aikuisten tylsiä sääntöjä.

Myös seuraavat nuortenkirjat jatkoivat samaa linjaa. Puskalan romaanien henkilöt ovat eri-ikäisiä nuoria, sekä tyttöjä että poikia. Heillä on erilaisia elämäntilanteita ja ongelmia vanhempien, opettajien ja itsensä kanssa. Romaanit ovat kuitenkin sävyltään valoisia. Lähes jokaisessa teoksessa on mukana ainakin yksi aikuinen, johon nuori voi luottaa, jota tämä sietää, vaikka ei varsinaisesti aikuisista pitäisikään.

Vuoden 2008 Finlandia Junior-palkinnon saanut Esko-Pekka Tiitinen suosittelee vanhempia lukemaan samoja kirjoja kuin nuoret, koska kirja voi toimia alustuksena keskustelulle. Mielestäni Puskalan teokset sopivat tähän tarkoitukseen erinomaisesti! Kun nyt aikuisena luin teoksia uudestaan, tuntuivat ne edelleen yhtä realistisilta, kuin lukiessani niitä ensi kertaa. Aikuisen näkökulmasta romaanien nuoret henkilöhahmot ovat edelleen sekaisin etsiessään itseään ja silti kaikessa ristiriitaisuudessa, rasittavuudessaan ja minäkeskeisyydessään hyvin aidon tuntuisia.

Puskala on kirjoittanut kymmenen nuortenromaanin lisäksi useita näytelmiä, saturomaanin sekä selkokielisen lastenkirjan ”Koiranpentuja ja kummituksia.” Hän on uransa aikana ollut ehdolla usean eri palkinnon saajaksi ja voittanut muun muassa WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon vuonna 2004.

- Minni Koroma -

 

Viimeksi päivitetty 2.12.2008
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 9.11.2011