Marvi Jalo

Marvi Jalo on kirjoittanut yli 30 vuoden aikana runsaan nuorille suunnatun eläinaiheisten kirjojen tuotannon, joka keskittyy sekä hevosiin että koiriin ja niiden hoitoon. Hän on kirjoittanut sekä yksin että yhdessä sisarensa Merja Jalon kanssa. Kirjallisen tuotantonsa Marvi Jalo aloitti hevoskirjoilla, joista ensimmäinen on vuonna 1976 ilmestynyt Unihevonen. Vuosina 1989-1994 ilmestyi Ratsutyttö-sarjaa kaikkiaan kuusi osaa. Vuosina 1995-2001 oli vuorossa kuusi osaa Kultakavio-sarjaa. Viimeisimpään tuotantoon lukeutuvat Lumiponi (2004), Tuulitamma (2005), Voikukkavarsa (2006) ja Ruskaratsu (2007), jotka muodostavat oman sarjansa. Aluksi kirjan päähenkilö Niina keskittyy käsitöihin ja etenkin neuleiden suunnitteluun, koska hän aikoo alan ammattilaiseksi. Paras ystävänsä Miuku on hevoshullu eikä aikaakaan, kun myös hevosia pelännyt Niina alkaa tuntea vetoa tallille. Niinan näkövammainen isosisko Anne kiinnostuu vammaisratsastuksesta. Tallilta löytyy myös inspiraatio neuleisiin.

Yhteistyössä Merja Jalon kanssa on syntynyt kaksi kirjasarjaa. Pappilan ponitytöt, jossa on 12 osaa, ilmestyi vuosina 1995–2003. Koiratytöt-sarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2004 ja sarjan kahdeksas osa, Jesse lintukoira, ilmestyi vuonna 2008. Kirjailija on toiminut myös suomentajana sekä avustajana sellaisissa harraste- ja lastenlehdissä kuten Villivarsa, Hevoshullu, Tuikku, Lastenmaa.

Jalon esikoisteoksen Unihevonen päähenkilö on 13-vuotias Milla, joka elää hevosten maailmassa unissaankin. Tarina alkaa Millan painajaisella korskeasta lumikylkisestä hevosesta, joka laukkaa villiintyneenä kohti tyttöä. Hevonen on pelottava, koska se on kesytön ja liian ylpeä pysähtyäkseen. Painajainen toistuu ja vasta viime hetkellä tyttö aina säpsähtää hereille. Hän jää valveillakin miettimään, voisiko todellisuudessa kohdata tuon valtavan mustan hevosen. Unihevonen, on kuvaus ystävyydestä ja hevoshulluudesta. Mukana on pieni rakkaustarinakin. Se kertoo asiantuntevasti arkielämästä hevostalleilla ja toisaalta siitä vapaudentunteesta, jonka maastossa ratsastaessa voi kokea. Tätä kirjaa on pidetty Jalon moniulotteisimpana kirjana.

Hevostyttö-sarjaan kuuluvat kirjat Ratsukesä(1977), Hevostytön syksy(1977) ja Kevät tulee, hevostyttö(1979). Sen tekee mielenkiintoiseksi poikkeuksellinen päähenkilön valinta. Läski-Laira on nimensä mukaisesti ylipainoinen, mutta hän ei anna sen rajoittaa tekemisiään, vaan aloittaa reippaasti hevosharrastuksen. Taistelu paikasta auringossa on tallilla kovaa, sillä isommat kiusaavat pienempiään ja yrittävät saada nämä luopumaan harrastuksesta, koska hoitohevosten aika on kortilla ja sitä ei haluta jakaa uusille tulokkaille. Ratsutyttö-sarjan päähenkilö on kuudesluokkalainen Kati, joka ensimmäisessä kirjassa muuttaa perheineen kaupungista maalle Pirttijärvelle. Aluksi se on tytölle kauhun paikka, mutta pian hän sopeutuu uusiin oloihin. Tallilla on viihtyisää, koska sieltä löytyy ystäviä, ravia että romantiikkaa.

Kirjailija on halunnut tarjota nuorille lukijoille hevoskirjoja, joiden tapahtumat on sijoitettu kotoiseen ympäristöön, koska hevosromaaneista kiinnostuneille oli siihen asti tarjottu etupäässä käännöskirjallisuutta. Tuotannossaan hän myös jakaa paikkansa pitävää tietoa hevosista ja niiden hoidosta. Teosten juoniin on punottu runsaasti viihteellisyyttä, mutta myös monenlaisia teemoja mm. ystävyydestä, sen katkeamisesta, unelmista sekä siitä, että ne eivät aina toteudukaan. Varsinkin kirjailijan alkutuotannossa ihmisen psykologinen kuvaus sekä tyttöjen väliset ihmissuhteet kahnauksineen ajavat hevosten edelle. Jalo kuvaa peittelemättä myös hevosharrastuksen nurjia puolia. Kilpailu tallilla hoitohevosista ja niiden huomiosta on toisinaan rankkaa.

Koiratytöt-sarja alkaa Löytökoira (2004) nimisellä osalla. Jenna ja hänen paras ystävänsä Hannele löytävät rannalta omistajansa hylkäämän kultaisen noutajan, jonka kaulapantaan on kirjoitettu Jesse. Jennan äiti vaatii, että koira viedään siksi aikaa löytökoirien kotiin, kunnes selviäisi, saapuuko omistaja noutamaan lemmikkinsä takaisin kotiin. Aika kuluu, mutta omistajasta ei kuulu mitään. Jenna kerää rahaa ulkoiluttamalla naapurien koira voidakseen lunastaa koiran itselleen. Hädissään Jesse puree koirakodin omistajaa Tyttiä ja tämän tytärtä Moonaa. Siitä hyvästä koirapololle langetetaan tappotuomio. Tytti pitää sitä vihaisena ja vaarallisena. Viime hetkellä Jenna ja Hannele hiipivät yöllä pelastamaan surkeana lähtökopissa makaavan koiran. Koirakodin omistaja saa jäädä siihen uskoon, että koira oli karannut. Joka tapauksessa Jennalla oli virallinen paperi siitä, että koira oli hänen. Jenna ja Jesse voivat aloittaa uuden elämän.

Jesse osoittautuu mainioksi koiraksi. Tarpeen vaatiessa se on vahti, uskollinen sankari, sylikoira, lintukoira ja laivakoirakin, mutta koiraongelmilta ei silti voi välttyä. Sairaus ja koiratappelu ovat arkipäivää. Kun Jessen aika tulee päivisin kerrostalossa pitkäksi, se viihdyttää itseään haukkumalla ja riehumalla. Agilitykurssi on koitua kohtalokkaaksi, koska sen vetäjä uskoo lujasti, että Jesse on pohjimmiltaan vihainen. Jennan ja Hannelen on todistettava, että väite ei pidä paikkaansa, vaikka heidän ympärillään tapahtuukin outoja. Sarjan kahdeksas kirja Jesse lintukoira vie Jennan ja Hannelen ja heidän koiraystävänsä saaristoon, missä puhkeaa myrsky, ja muuan sairas lintubongari katoaa. Reipas Jesse lähtee jäljittämään kadonnutta, jonka jäljet johtavat epämääräiselle kalastajamajalle. Huhu kertoo, että siellä säilytetään huonoa onnea tuottavaa täytettyä albatrossia. Koiratytöt-sarjassa lukija kohtaa monenlaisia koirafaneja, mutta myös niitä, jotka eivät voi sietää koiria. Niin koirat kuin omistajatkin joutuvat voittamaan monenlaisia ennakkoluuloja, jotka ovat välillä koitua kohtalokkaiksi sekä koiratytöille että heidän lemmikeilleen.

Kelpo koira- ja hevoskirjoille on aina olemassa lukijoiden tilaus. Aihe on ajaton ja kertomukset koskettavat, onhan todettu, että eläimen ja ihmisen kanssakäyminen poistaa stressiä. Kirjat tuovat esiin myös aina yhtä ajankohtaisen aiheen, eläintensuojelun ja asianmukaisen kohtelun. Marvi Jalon ote on hyväntuulisen myönteinen ja kerronta sujuvaa.

- Mervi Koski –

Viimeksi päivitetty 5.3.2008
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 18.10.2011