Pia Perkiö

Onnenpoika on se, joka kulkee
lauluja taskussaan,
orvokintuiketta silmissä
ja ruohoa hiuksissaan.

Hän tahtoo pienen siemenen
ja kupillisen multaa
tuhat kertaa mieluummin
kuin ison kasan kultaa.
    
Runo on peräisin Pia Perkiön runokokoelmasta Taavetti Tomaatti (1980). Viimeinen säkeistö kuvaa lempeän lyyrisesti kirjailijan omaa elämänfilosofiaa ja arvomaailmaa. Hän on nimittäin sanonut:" Henkiset arvot ovat aineellisia tärkeämmät, ainoat tärkeät. Yleensä arvot. Yleensä henkisyys. Myös hengellisyys."

Turhaan ei Pia Perkiötä ole kutsuttu "valon runoilijaksi ". Hänestä tuntuu hyvältä, että ihmiset kokevat hänen tekstinsä juuri sillä tavoin. Runon alkusäkeet kuvaavatkin osuvasti lyyrikon ominaislaatua. Jokainen meistä voi omalta osaltaan taittaa elämänmatkaa "orvokintuiketta silmissään", vaikka elämä ei aina ruusuilla tanssimista olisikaan.  Uudessa aikuisille suunnatussa kokoelmassaan Ystävyyden ilo (2006) asia on ilmaistu näin:
    
Olemme toisillemme
viesti valosta.
Se on rajattomasti enemmän
kuin sanat
jotka sanon sen sanoessani.

Hyvä mieli on uskomaton voimanlähde. Avaimet onnellisuuteen löytyvät yhdessäolosta ja ystävyydestä oli sitten kysymyksessä aikuinen tai lapsi:

Ystävyys on murtumaton silta
elämän kuilujen yli,
valo tihenevässä yössä, sarastus.

Laulan linnut taivaallesi, 2004

Ystävyydestä on myös kysymys Lasihevonen-kokoelmassa (1997). Lasihevonen on runoratsu, joka lentää etsimään kaltaistaan ystävää. Kulkiessaan se tapaa Onnellisen prinsessan ja Äksyn Ään, joka pahantuulisuudessaan aikoo kivittää hevosen sirpaleiksi. Alkuasetelma ystävyydelle ei ole lupaava. Kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin. Lasihevonen on etsinyt vain pelkkää omaa kuvajaistaan, mutta se ei jää silti yksin. Oikea ystävä löytyy Äksystä Äästä, jonka äksyilytkin haihtuvat ystävyyden lämmössä. Säkeiden kautta lukijan silmien eteen avautuu maailman kauneus ja hyvyys, jotka kuuluvat kirjailijan perusteemoihin. Mielikuvitus tuo kauneuteen lisää syvyyttä. Lyyriset luontokuvat yhdistyvät usein ihmisen mielialaan luoden harmonisia säkeitä.

Jarmo Kulosen kuvittamassa kolmen runokirjan sarjassa Mitä jos (1998), Hei, ystävä (2000) ja Mitä kummaa (2001) maailman pienet ja suuret asiat ovat ihmettelyn kohteina. Todellisuuden ja mielikuvituksen rajat menevät rikki, kun metsän eläimet liikkuvat autolla ja metrojunalla. Hieman viisastelevaa huumoriakin on ripautettu joukkoon. Pilke silmäkulmassa tiedustellaan, mikä on maailman suurin karhu. Tietysti tiekarhu.

Maailmaan mahtuu surua, mutta koko laajassa tuotannossaan Perkiö osoittaa, että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin murehtimaan. Luonto ja sen kauneus tuovat lohdutusta:
    
Aina kun sinun mielessäsi
on suru ja murhe musta
sinisten keijujen kukkaset
tuoksuvat lohdutusta.

Mitä kummaa?, 2001
    
Lohdutusta on aina ihan lähelläkin kuten Ota syliin -kokoelma (2003) osoittaa.  Jokaiselle meistä on sallittua saada uutta uskoa elämiseen unelmista ja haaveista, lehmänkin:
    
Lehmä katsoi aidan yli,
haikeana niin:
pääsisinpä juoksemaan,
muihin maisemiin?"

Ota syliin, 2003
    
Pia Perkiö on lausahtanut, että hän "hengittää runoutta", joka on hänen kotinsa . Lyriikka onkin hänen ominta kirjallista sarkaansa, mikä näkyy koko hänen laajasta tuotannostaan, joka koostuu sekä lapsille että aikuisille suunnatusta lyriikasta. Lastenrunoissaan kirjailija haluaa välittää lukijoilleen turvallisen ja kiehtovan lapsuuden, koska jokainen meistä kantaa mukanaan sitä, mitä on sattunut lapsena saamaan ja kokemaan. Myös lapsuuden lukukokemukset painuvat usein iäksi mieleen. Aikuisten runoissa Perkiö käsittelee lapsuuteen liittyviä kipeitäkin asioita. Kaikkien kohdallehan niitäkin sattuu. Oman lapsuuden henki ja tunnelmat siirtyvät runojen mukana lukijalle.

Runojen tekemiseen kirjailijan ajaa sisäinen palo, tarve välittää tärkeinä pitämiään asioita lukijoille.

Lastenlyriikkaan hän on ammentanut paljon ainesta omien lastensa kautta. Esimerkiksi aihe Lasihevonen-kokoelman runoon Sokerikissasta syntyi eräänä kevätaamuna matkalla tuolloin 6-vuotiaan pojan kanssa päiväkotiin. Taivas hehkui punaisena enteillen auringonnousua. Poika sanoi: "Mitä jos tota taivasta koskettais." Äiti odotti puhetta sormien polttamisesta, mutta lapsi kysyikin ".niin muuttuisiko sokeriksi?" Siitä oivalluksesta lähtivät säkeet lentoon. Nyt kirjailijalle heittävät runojen aiheita kaksi pientä lastenlasta. Sitä paitsi Pia Perkiö kulkee aina "silmät auki ja korvat höröllä" siellä, missä "pienet lapset pitävät porttia auki sanojen ja oivallusten ihmemaahan".

Pia Perkiö puhuu keskeisistä ihmiselle hyvää mieltä tuottavista asioista kuten lohdutuksesta, huolenpidosta, välittämisestä ja läheisyydestä. Rohkeuden ja toivon näkökulmat kulkevat niin aikuisten kuin lasten runojenkin punaisena lankana, vaikka niitä ei erityisesti tekstissä alleviivattaisikaan. Ikuisen lauseen " rakastakaa toisianne" kirjailija haluaa siirtää käytännön tasolle ja toteuttaa sitä omalla kohdallaan. Sen mahdollistaa kaikkien hyvien tuntemusten voimaa antava lähde, jumaluus, joka kulkee säkeiden perustana ilman erityistä julistusta. Pia Perkiö näkee itsensä eräänlaisena välittäjänä. Runouden kautta hän haluaa antaa sanoja ihmisille, joilla ei ole sanoja ilmaista itseään.

Ensimmäisen lastenrunokirjansa Onnellinen Oo Pia Perkiö julkaisi vuonna 1978. Sen jälkeen on nähnyt päivänvalon yli parikymmentä kokoelmaa. Viimeisimpiin aikuisten runokirjoihin lukeutuvat Aavistus aamusta (2005) ja Ystävyyden ilo (2006). Lastenrunoista uusimpia ovat Eemu ja Nalle Tee -kokoelman 28 runoa, jotka kertovat, miten arkipäivänäkin voi sattua "vaikka mitä" mielenkiintoista. Ystävykset ehtivät käydä kalassa, ostamassa hunajaa, kylpeä ja nähdä unta. Nalle rupeaa jopa kaahaaman autolla niin, että etana on jäädä alle. Ympäröivä maailma on ihmeellinen. Pihan roskiskin on kuin jättiläisen suu ja naurava lehmärouva, joka huiskii pitkällä hännällään, hieman pelottaa.

Perkiön kynästä on lähtenyt koko joukko aikuisten elämäkertateoksia ja tietokirjoja sekä lasten ja nuorten kertomuksia. Hän on myös tehnyt huomattavia musiikkiteosten, laulusarjojen ja laulujen sanoituksia. Laululyriikka, erityisesti lastenmusiikin ja uskonnollisen musiikin sanoitukset, ovat lähellä sydäntä.

(lisää tietoa kirjailijasta saa Mervi Kosken kirjasta Kotimaisia lastenlyyrikoita, 2003)

Esittely on aikaisemmin julkaistu vuonna 2006.
- Mervi Koski -
    

Viimeksi päivitetty 2.7.2007
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 12.10.2011