Juha Itkonen

Vahva juoni, vahva rakenne ja henkilöhahmot, joihin voi eläytyä. Vahvasti sanottavaa. Kielikin on ilmaisevaa ja tarkkaa. Näin voisi kiteyttää kirjailija Juha Itkosen (s.1975) ensimmäiset romaanit.

Esikoisromaanissa Myöhempien aikojen pyhiä päähenkilö on David, mormoni, joka on lähetetty nyky-Suomeen lähetystehtäviin työparinsa Markin kanssa. Suomi pakottaa Davidin punnitsemaan uskoaan äärikysymyksin. Hän on menettänyt perheensä onnettomuudessa ja näkee rakastumisen syntinä. Onko Jumala hyvä vai paha, ja missä määrin David on petollinen uskonveljiään kohtaan? Uskonkysymysten ohella Suomea, pikkukaupunkia ja nuoren naisen ja nuoren miehen elämää katsellaan romaanissa tuoreesti ulkopuolisen silmin.

David pohdiskelee pohdiskelee moraalia, eli kysymyksiä oikeasta ja väärästä, esimerkiksi seuraavasti:"Syyllisyydentunto ei ole syöpä, vaan siunaus, Jumalan meille antama kompassi. Niin kauan kuin ihminen kykenee tuntemaan syyllisyyttä, vaikka sitten kuinka raskasta, ihmisellä on toivoa. On mahdollista erottaa oikea väärästä."

Esikoisen näkyvimpänä teemana on viattomuuden menetys. Myös Anna minun rakastaa enemmän (Teos 2005) kertoo menetyksistä. Pikkukaupungista maailmantähdeksi noussut Suvi on kadonnut. Romaanin toinen kertoja on Antti, Suvin entinen poikaystävä. Toinen kertoja on Suvin äiti.

Lukijat ja kriitikot ovat kiittäneet Juha Itkosta sukupolvikuvauksesta. Itkosen sukupolvea edustava Antti tuntee paremmin populaarikulttuurin kuin oman maansa historian, koska hän on musiikin suurkuluttaja. Ylikansallinen musiikkiteollisuus on tehnyt hänestä fanin, niin kuin on toisista tehnyt "tähtiä". Suvin äiti puolestaan tuntee kansallista historiaa, siis Suomen historiaa. Se on vaikuttanut perheen vaiheisiin enemmän kuin ylikansallinen musiikkimaailma, jonka mukaan Suvi on lähtenyt.

Myöhempien aikojen pyhien teema vaikuttaa kiteytyvän kuvaan haavoittuneesta linnusta. Se on uskallettava pelastaa, että tietäisi olevansa inhimillinen ihminen. Itkosen toisessa romaanissa Suvi pelastaa perhosen. Myöhemmin hänen on siepattava lauluihinsa aiheita, että hän voisi säilyttää asemansa idolina. Jatkuvasti hahmot kuoriutuvat elämänvaiheesta toiseen niin kuin perhoset.

Ensimmäisissä romaaneissaan kirjailija antaa tilaa mieshahmoille ja naisille, joita voi sanoa surullisiksi, hiukan särkyneiksi. He tuovat esille epävarmuuttaan ja ääritunteitaan. Kirjailija kuvaa henkilöhahmojen mielenliikkeitä uskottavasti, ja juonenkäänteet yllättävät.

Itkosen romaanien kerronta ja kieli on sujuvaa. Itkonen on taustaltaan journalisti. Ehkä siksi hän ottaa esimerkiksi sähköpostikirjeenvaihdon romaanin rakenteeseen yhtä luontevasti kuin lehtijututkin. Omalta osaltaan nämä vaihtelevat kerrontamuodot monipuolistavat romaaneja.

Itkosen lyhyitä tekstejä on julkaistu antologioissa. Hauskasti kirjailijatähteyttä pohdiskeleva Kangasala löytyy antologiasta Verkon silmä (toim. Johanna Sinisalo, Tammi 2005).  Varhaisempaa novellituotantoa edustaa Florida. Se löytyy Kanta-Hämeen Kirjailijayhdistys Vana -66 ry:n antologiasta, jonka nimi on Tunnustus (2004).

Tekijä sai esikoisromaanistaan Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2003. Sama teos oli myös ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Toinen romaani oli Runeberg-ehdokkaana vuonna 2006 ja sai samana vuonna valtion kirjallisuuspalkinnon. Valtion kirjallisuustoimikunta perusteli palkintoa näin:

"Kirjailija Juha Itkosen romaani Anna minun rakastaa enemmän (Teos 2005) on pysähdyttävä aikalaiskuvaus rockkulttuurin liepeiltä, maailmanmaineeseen yltäneen komeetan lähipiiriin heittämästä varjosta. Se on tarina siitä mitä tapahtuu, kun median kaikenlävistävä imu tyhjentää menestyksen - oman ja muiden. Itkosen kirjan sanoma on pohjimmiltaan syvästi inhimillinen: toiveiden määrä on vakio, hinta vaihtuu kertojan mukaan. Valon ja varjon vastavuoroisuuden väistämättömyys ilmenee teoksen kerrontaratkaisuissa: huolellinen kieli ja rakenteen monisärmäisyys antavat aiheelle ja teemalle tilaa. Nyt palkitusta romaanista - tekijänsä toisesta - voi perustellusti sanoa, että Juha Itkonen on vahvaääninen kertojalahjakkuus ja että hänen paikkansa on nuoremman kirjailijapolven eturivissä."

- Sini Kiuas

Viimeksi päivitetty 4.5.2011

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala 17.1.2013