Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

U

Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

U on proosaa - romaani, julistus ja mieletön näytelmä, jossa on mukana undergoundin keskeisiä hahmoja M.A.Nummisesta Jarko Laineeseen. Kirja on osa undergroundin historiaa, siinä on otteita Aamurusko-lehden vaiheista tai esimerkiksi legendaarisesta Pohjoisen happeningista, joka aiheutti Suomen Talvisota 1939-40 -ryhmälle porttikiellon Ouluun. U on todellinen kulttikirja, jokaisen suomalaisesta undergroundista kiinnostuneen ehdoton must.
(Laura Norris/ Sanojen aika)

Kirjallisuudenlaji

Aiheet ja teemat

Konkreettiset tapahtumapaikat

Alkukieli

Tekstinäyte

1 Vulgaari iskee

"A", kähisen kassalle.
Kallossa kajahtaa. Helvetin esikartanon sepelimurskaamot käyvät täysillä, valtava kapakka on valon huudon itkun ihran hien sekamelskaa; kansa kaatuilee, naiset kiskovat housujaan alas, miehet huojuvat ja huutavat; bändi rappaa lavalla kuin viimeistä päivää.
Saan kaljani. Ryystän. Kaali on viilee, muusia kehiin. Vielä hetki ennen kuin maailma sammuu. Kapakan katosta putoaa verkko johon tanssijat sotkeutuvat, kaikki klähmivät toisiaan, irvokkaita eleitä, takaisin kohtuun, keskisormiterapiaa, veristä valoa, laasereiden nykytystä.
"Dalai Laman sielu pierii, koirat syövät toisiaan", raakkuu teurastajakuteinen solisti ja rojahtaa lihamassan sekaan.
Karjunta ja hysteria haipuu pikkuhiljaa. Ensimmäinen setti päättyy. Isot valot syttyvät, vahvistimet simahtavat. Kansa kohottautuu lattialta, verkko hilataan pois. Ja ilta on vielä nuori.
Istun tiskin tuntumaan seinän viereen. Tarkkailen tilannetta. Vieressäni pitkätukkainen veteraani lepää vaahtoa suupielissä, sätkä käryttää sormia; hän herää tuskaan, alkaa vinkua ja nytkii jämän veks, katsoo minua ontoin silmin, retkahtaa sitten nurkkaan.
Naapurin poikii.
Tuijotan toisaalle. Vanha ukko itkee hillittömästi ja hakkaa nyrkeillä pöytää. Sen kaveri yrittää rauhoittaa ja vetää samalla haarukkaa irti rintalastasta. Se on jumissa eikä irtoa.
"Jumalauta Väkä, sä pilasit mun ruokahaluni, helvetti, munuaishöystö on ihan veressä", vanha ukko huutaa raivoissaan.
Kukkaruukkupäiset portsarit saapuvat: kaksi pitää kiinni ruokahalunsa menettäneestä takaapäin, kolmas repii aikansa ja saa vihdoin haarukan irti.
"Mentiin", lausuvat portsarit yhtaikaa.
"Väkä, saat luvan maksaa uuden munuaishöystön", huutaa haarukoitu ukko portsareiden kiikussa.
Koko näytös haiskahtaa laitosteatterilta. Revin perseeni sohvasta ja suunnistan miestenhuoneeseen. Se on kuin pommisuoja, loistava paikka viimeiselle kurinpalautukselle. Rynnin äijäsakkien lomitse kourulle jonka yläpuolella välkkyvät ikivanhat diskovalot. Tämä läävä on vajonnut tosi alas. Mitä minä teen täällä? Uutta librettoa "Jumalten tuhoon"?
En tiedä enkä välitä.
Töin tuskin saan vehkeeni esille. Pelkkää rutiinia koko hoito. Sinistä lihaa kelmeiden kaakeleiden keskellä. Yö altailla vuosia sitten muistuu mieleen. Tämä on hulluutta. Niin vaihtuvat virtsan alkaloidit.
Sum sum sum sum.
Ja silloin minä tunnen sen tulevan - lopun alun. Ei enää koskaan mustia oliiveja häpyhuulilta, ei punaviiniä viileissä alkoveissa, ei saksofonin kirahdusta keskiyöllä, ei edes aavistusta naisen käden pehmeydestä.
Juuri nyt: kaikki menee päin helvettiä. Tämä kusiränni saattaa olla viimeinen kosketukseni suureen sivilisaatioon. Aamen plottis. Selkäydin värähtelee, geeni koodaa kalloon ja duunaa siellä pari pientä kalkyylia ja minun on käännyttävä äkkiä ympäri.
Siinä se tulee! Kaukaa ja kovaa, kuin takaperin zoomattu luoti suoraan pupilliin. Huuto jämähtää kurkkuun. Se tulee koko ajan lähemmäksi. Se on iso mustiin sonnustautunut mies. Kädessä sillä on muhkea kulli jota se hakkaa kaakeleihin.
"Olen Vulgaari!" se karjuu päin naamaani.
Sen kainaloista nousee hautaustoimistolöyhkää, silmistä tihkuu nestettä, ja se tulee päälle.
Minä huudan suureen ääneen salaisen mantrani "Pottu pottu älä hylkää mua", ja doing saan kuin saankin jalat alleni, pakenen miestenhuoneesta kapakan imuun jatkan portaita alas ohi kukkaruukkupäisten portsareiden ohi näyttöpäätteiden ohi rapautuvien pylväiden sateiseen iltaan julmille kaduille piikkipuistoihin raunioiden sekaan pakoon pois pois pitkiin öihin muistoihin mielen menneisyyteen nuoruuteen kallon pimeälle puolelle hetkiin joita ei enää ole. . .
Ja olen monta päivää ihan hermona.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Nimi

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

144

Kustantaja

Kieli